Pallontallaajat.net
Valikko
Norja

Vuoria, vuonoja ja upea Jäämeri – tällainen oli kahden viikon road trip Pohjois-Norjassa

elokuu 29, 2019
Road trip Jäämeren rannalla

Teräviä vuorenhuippuja ja silmänkantamattomiin jatkuvaa tunturipaljakkaa. Upeita vuonomaisemia ja lukuisia vesiputouksia. Jäämeren rantaa ja syviä kanjoneita. Kahden viikon road trip halki Pohjois-Norjan tarjosi upeita ja vaihtelevia maisemia sekä tuhansia askeleita vuoristossa ja tunturissa.

 

Senja, Tungeneset

 

Tässä postauksessa kerron, mitä kaikkea Pohjois-Norjassa ehtii kahdessa viikossa tehdä ja nähdä, kun pääpaino on luontokohteissa. Pohjois-Norjan matkareitin näet pääpiirteissään alla olevassa kuvassa. Reitti antaa hyvän pintaraapaisun Pohjois-Norjan matkakohteisiin. Tällä reissulla voisi helposti viipyä vähintäänkin tuplasti pidemmän ajan, etenkin jos säät ovat kohdallaan.

 

Pohjois-Norja_matka_reitti

 

Toteutin road tripin soolomatkana, joskin otin koiran mukaan reissukaveriksi. Koiran kanssa matkustaminen saneli reittiä ja matkaohjelmaa jonkin verran: Ajoin Norjaan Kilpisjärven kautta, sillä Ruotsin kautta oikaiseminen olisi vaatinut ekinokokkilääkityksen koiralle. Myös esimerkiksi valasristeilyt ja muut retket piti jättää väliin, ettei koira joutuisi odottamaan autossa turhan pitkiä aikoja.

Reissun pääkohteita olivat:

  • Ylläs
  • Kilpisjärvi
  • Senja | Tromssan lääni
  • Sommarøy | Tromssan lääni
  • Tromssa | Tromssan lääni
  • Lyngenin Alpit | Tromssan lääni
  • Alta | Finnmark
  • Hammerfest | Finnmark
  • Porsangerin vuono (Trollholmsund ja Silfar Canyon) | Finnmark
  • Varangin niemimaa (Ekkerøy ja Vuoreija) | Finnmark
  • Utsjoki

 

Ajomatka Lappiin

Päivät 1-2

Muualta Suomesta on Lappiin piiiiitkä matka. Niinpä päätin rytmittää matkaa muutamalla pysäyksellä, joissa sekä minä että koira pääsisimme jaloittelemaan. Olin etukäteen bongannut Retkikartasta pienen luontopolun keskeltä ei mitään (ja toisaalta keskeltä Suomea) lähellä Pyhäntää. Muurainsuolla kierrellyt parin kilometrin pituinen pitkospuureitti osoittautui varsin mukavaksi pysähdyspaikaksi, jossa sai kulkea täysin omassa rauhassaan.

 

Muurainsuo, Pyhäntä
Muurainsuo, Pyhäntä 2

 

Toiseksi pysähdyspaikaksi olin valinnut Merimiehen polun, jonka Rinkkaputki-blogi oli vasta hetkeä aiemmin vinkannut. Tämä Iissä sijaitseva lenkki on varsin lyhyt, mutta toimi ihan hyvänä jaloittelupaikkana.

 

Merimiehenpolku

 

Ensimmäisen päivän hurjana tavoitteenani oli ajaa Ylläkselle saakka. Siellä odotti matkani ensimmäinen varsinainen kohde, upeita maisemia tarjoileva Särkitunturi. Saavuin Ylläksen tuntumaan puoliltaöin sateen tihuttaessa harmaalta taivaalta. Vaikka ajomatka Tornionjokilaaksoa pitkin on aika tylsä, muuttuvat maisemat hetkessä Ylläksen suuntaan käännyttäessä. Muistin yhtäkkiä, miten paljon rakastankaan Lappia! Jokin siinä ympäristössä vain kolahtaa. Myöhään illalla koko maisema oli minun, pienistä puroista taustalla kohoaviin tuntureihin. Paikallisista näkyi vain hirvenvasa emoineen sekä muutama poro.

Pysäköin auton tien laitaan näköalapaikalle ja parin tunnin torkkumisen jälkeen lähdin kiipeämään Särkitunturille aamuyöstä. Päivä oli nyt juhannuksen tienoilla kaikkein pisimmillään, joten valon puolesta on melkeinpä sama, mihin aikaan vuorokaudesta tunturin rinnettä kipittää.

 

Särkitunturin näköalapaikka

Maisemat Särkitunturin pysäköintipaikan viereiseltä näköalapaikalta keskellä yötä.

 

Puurajan yläpuolelle päästyäni ehdin saada hieman osviittaa siitä, miten upeat maisemat Särkitunturilta ympäröiville tunturijonoille aukeaakaan. Heti sen jälkeen tunturi meni pilveen, enkä nähnyt eteeni pariakymmentä metriä pidemmälle. Se niistä maisemista. Harhailin muutaman tunnin tunturissa (ehkä hieman eksyksissä), ja päätin sen jälkeen hypätä auton rattiin ja jatkaa matkaani kohti pohjoista.

 

Särkitunturi

Maisemat Särkitunturille kipuavalta polulta hetkeä ennen, kuin koko ympäristö peittyi harmaaseen sumuun.

 

Suomen Käsivarteen päästyäni ympäristö muuttui. En ollut ehkä missään nähnyt sellaisia maisemia! Tietä reunustivat käppyräiset vaivaiskoivut ja niiden takana vuoroin levittäytyi suoaukeat ja vuoroin kohosivat korkeat ja karut tunturit. Käsivarren maisemat tekivät suuren vaikutuksen.

Pysähdyin matkalla Iiton palsasuolle. Tämä on harvoja paikkoja Suomessa, joissa esiintyy ikiroutaa. Palsasuolle on erityistä jäätä sisältävät turvekummut, jotka saattavat kasvaa useiden metrien korkuisiksi. Näiden mystisten maisemien saattamana saavuin melko nopeasti Kilpisjärvelle.

 

Iiton palsasuo

Turvekumpu Iiton palsasuolla

 

Kilpisjärvi

Päivät 2-3

Olin suunnitellut huiputtavani Kilpisjärvellä niin Saanatunturin kuin Pikku-Mallankin, mutta säiden haltija päätti toisin. Kilpisjärvellä viettämäni vuorokauden aikana satoi lähes koko ajan. Tunturit olivat niin paksun pilviverhon peitossa, että niille kiipeäminen olisi ollut maisemien puolesta yhtä tyhjän kanssa.

Onneksi Kilpisjärveltä löytyi myös pilvisemmälle kelille sopiva reitti, Tsahkaljärven polku. Reitti lähtee Kilpisjärven keskustasta ja seurailee pientä jokea ylemmäs Tsahkaljärvelle. Reitin varrella on suomalaisella mittakaavalla hienoja vesiputouksia, ja hiljainen Tsahkaljärvi on kaikessa erämaisuudessaan suorastaan mystinen.

 

Tsahkaljärvenpolku, Kilpisjärvi, vesiputous
Tsahkaljärvi, Kilpisjärvi

 

Senja

Päivät 3-6

Kilpisjärveltä matka jatkui sateisissa merkeissä Norjan puolelle. Paljon hehkutetuista maisemista ei näkynyt jälkeäkään sateen ja sumun piilottaessa vuoret ympäriltä. Senjan saarta lähestyessäni pilviverho kuitenkin rakoili sen verran, että aloin hahmottaa ympärillä kohoavia vuoria. Vau!

Vietin Senjan saarella kolme vuorokautta. Rakastuin saaren teräviin vuorenhuippuihin ja uskomattomiin maisemiin. Olisin viipynyt saarella mielelläni pidemmänkin ajan, mutta säätiedotus lupaili seuraaville päiville rankkasateita, joten päätin jatkaa matkaani eteenpäin.

Ehdin tehdä Senjalla muutaman päivävaelluksen, kiivetä kohti vuorenhuippuja ja ihailla turkoosina hohtavaa saaristoa. Senjan maisemat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tänne haluan ehdottomasti palata uudestaan!

Kaikkea Senjalla koettua tuntuu mahdottomalta tiivistää muutamaan kappaleeseen, joten jätän tässä postauksessa Senjan suosiolla näin lyhyeksi maininnaksi ja keskityn saaren ihmeellisyyksiin paremmin omassa postauksessaan.

 

Senja, Lonketind
Senja, Segla
Senja, Senjahopen
Senja, Sukkertoppen
Senja, Tungeneset 2

 

Tromssan seutu

Päivät 6-10

Haikein mielin ajoin auton lauttaan Senjan Botnhamnin satamassa. Jatkoin matkaa pienen merimatkan päähän Brensholmenin satamaan ja sen lähellä sijaitsevalle Sommarøyn saarelle. Ilokseni huomasin, että Senjaa ei tarvinnut vielä täysin hyvästellä, sillä sen vuoret näkyivät vielä tänne vastarannallekin!

Sommarøyhin minut oli houkutelleet upeat kuvat kauniista turkoosista saaristosta ja mielettömistä hiekkarannoista. Niitä Sommarøyn lähistöltä löytyikin! Kiertelin muutaman tunnin Sommarøyn ja Hillesøyn saaria ja kiipesin Ornfløyan kukkulalle katselemaan saaristomaisemia yläilmoista. Aurinkoisella kelillä olisin ehdottomasti vuokrannut kajakin ja lähtenyt seikkailemaan pienten saarten tuntumaan vesiteitse. Nyt kolean sateisella säällä tyydyin suuntaamaan kohti Tromssaa ja pakenemaan hotellin pehmeisiin lakanoihin.

 

Sommaroy
Sommaroy, Ornfloya

 

Tromssassa kiertelin kaupunkia, köllöttelin hotellissa ja tutustuin arktisiin tutkimusmatkoihin Polarmuseetissa. Museo on aikamoinen tietopaketti entisaikojen hylkeenpyynnistä ja arktisesta metsästyksestä sekä pohjoisen hyisistä talvista.

 

Lyngen

Päivät 9-10

Tromssan itäpuolella sijaitseva Lyngenin alue on tunnettu Lyngenin Alppeina. Eikä ihme, sillä vuoristoalue tosiaankin on varsin alppimainen! Minulle nämä jylhät vuoret toivat mieleen Kanadan ja Pohjois-USA:n Kalliovuoret.

Vietin Lyngenin alueella pari päivää, mutta pidempäänkin täällä olisi viihtynyt. Matkan teemaksi muotoutuneet sateiset kelit ja pahimpien sateiden välttely ajoivat minut Senjan tapaan pois Lyngenistäkin. Onneksi Lyngenin alue sijaitsee lähellä Suomea, alle tunnin ajomatkan päässä Kilpisjärveltä, joten tänne olisi helppo palata myöhemminkin.

Lyngenissä ehdin tehdä kaksi päiväpatikkaa: ensimmäisen vehreään Lyngsdalenin laaksoon, jossa seurana olivat lähinnä lampaat. Varsin uhkarohkeat sellaiset, sillä ne jolkottelivat vain parin metrin päähän varsin innokkaasta koirastani. Reitin päässä pääsin ihailemaan kaukaisuudessa hehkuvaa jäätikköä. Jos olisin jatkanut reittiä vielä hieman pidemmälle, olisi polulle näkynyt ilmeisesti kolme eri jäätikköä, joiden sulamisvesistä muodostuvaa turkoosia jokea olin seuraillut koko retken ajan.

 

Lyngen, Lyngsdalen, Pohjois-Norja road trip
Lyngen, Lyngsdalen, Pohjois-Norja road trip

 

Lopun päivää ajelin Lyngeninvuonon länsireunaa pitkin ja ihailin toinen toistaan upeampia maisemia. Täällä riittäisi patikoitavaa ja nähtävää vaikka kuinka monelle päivälle!

 

Lyngen, Lyngeninvuono, Pohjois-Norja road trip
Lyngen, Pohjois-Norja road trip
Lyngen, Lyngeninvuono, Pohjois-Norja road trip
Lyngen, Lyngeninvuono, Pohjois-Norja road trip

 

Seuraavana päivänä tein retken Lyngeninvuonon itäpuolella sijaitsevalle Gorsa Brualle, yli 100 metriä syvälle kanjonille. Kostealla ilmalla lumisateessa (!) rotkon ylittävälle sillalle laskeutuminen oli varsin jännittävä kokemus. Sillalta voi ihailla syvyyksiin syöksyvää vesiputousta, mutta pienen korkeanpaikankammon vuoksi ihaileminen jäi vähän puolitiehen.

 

Lyngen, Gorsa Brua, Pohjois-Norja road trip
Lyngen, Gorsa Brua, Pohjois-Norja road trip

 

Alta

Päivä 11

Pohjois-Norjan suurehkoon kaupunkiin Altaan minut houkutteli Pohjois-Euroopan suurimmaksi kanjoniksi tituleerattu Altan kanjoni. Altassa vietetty päivä osoittautui yhdeksi reissun parhaimmista – ihan jo senkin takia, että tämä päivä oli koko matkana aikana ainoa, jolloin ei satanut. Oi ihana auringonpaiste!

Altan kanjoni ei ole mikään drive-thru -kohde, vaan sinne pitää patikoida useamman kilometrin matka. Upealla tunturiylängöllä vaeltaminen osoittautui melkoiseksi seikkailuksi, sillä matkan aikana piti ylittää useampikin joki, kiipeillä lohkareiden päällä ja tasapainotella mutaisten suoalueiden yli kivillä hyppien ja lankkujen päällä tasapainoillen. Lähes koko matkan ajan Altan kanjoni näkyi kaukaisuudessa kuin valtavana poimuna silmänkantamattomiin jatkuvalla tundralla.

 

Altan kanjoni, Pohjois-Norja road trip
Altan kanjoni, Pohjois-Norja road trip
Altan kanjoni, Pohjois-Norja road trip
Altan kanjoni, Pohjois-Norja road trip

 

Altan rannikkokaupungissa olisi ollut myös toinen kiva nähtävyys, Altan ikivanhat kalliomaalaukset. Ne jouduin kuitenkin jättämään väliin, sillä seuraavana aamuna minulla oli kiire Hammerfestiin tapaamaan Hvaldimiriä.

 

Hammerfest

Päivä 12

Olet ehkä kuullut Hvaldimirista. Maitovalaasta, josta on uutisoitu pitkin kevättä ja kesää. Hvaldimir löydettiin Pohjois-Norjan edustalta keväällä 2019, kun se seuraili kalastusaluksia. Voit lukea Hvaldimirista (ja Hammerfestista) tarkemmin postauksestani Suloinen Hvaldimir-maitovalas ja Hammerfestin kaksi muuta nähtävyyttä.

Lähdin aamulla Altasta kiireellä ja ehdin 140 kilometrin päähän Hammerfestiin juuri ja juuri ennen Hvaldimirin ruokinta-ajan päättymistä. Minulla oli kiire ehtiä paikalle lounasaikaan, sillä silloin Hvaldimir olisi kaikkein todennäköisemmin nähtävissä. Vaikka valas liikkuukin pääasiassa Hammerfestin satama-altaan lähistöllä, voi se ruoka-ajan ulkopuolella olla esimerkiksi ihmettelemässä lähellä seilaavia laivoja.

Kiiruhtaessani Hammerfestin satamaan ruokinta oli juuri loppumaisillaan. Hvaldimir pyöri hoitajiensa veneen ympärillä ja teki hoitajien vihjeistä erilaisia temppuja. Tämä suloinen julkkis oli selvästikin varsin sosiaalinen tapaus ja nautti yhdessä puuhaamisesta.

Vietin Hammerfestissa pari tuntia kierrellen kaupunkia ja ihaillen vuorien keskelle muotoutunutta Hammerfestin kaupunkia viereiseltä kukkulalta. Tämän jälkeen jatkoin matkaa, sillä halusin ehtiä illaksi Porsangerin vuonolle.

 

Hammerfest, Hvaldimir, Pohjois-Norja road trip
Hammerfest, Pohjois-Norja road trip

 

Porsangerin vuonon nähtävyydet: Silfar Canyon ja Trollholmsund

Päivät 12-13

Porsangerin vuonolla pääsin näkemään ensimmäistä kertaa mystisen Jäämeren. Vaikka jo läntisen Pohjois-Norjan, kuten Lofoottien ja Senjan, ajatellaan usein olevan Jäämeren rannalla, sijoittuu Jäämereksi kutsuttu merialue todellisuudessa idemmäs. Sen läntisin raja kulkee Nordkappin kohdilla. Nordkappin ja Atlantin välillä on puolestaan Norjanmeri. Kaikki tähän asti näkemäni merenrannat olivat kuuluneet Norjanmereen.

Hammerfestin jälkeen olin ohittanut Nordkappin ja saapunut siis Jäämeren rannalle. Ensimmäinen kosketukseni Jäämeren kanssa tapahtui Trollholmsundissa. Trollholmsund on tullut tunnetuksi dolomiittikivistään, jotka seisovat ryhmässä kuin jähmettyneet peikot. Tämä oli mukava jaloittelupaikka, sillä Trollholmsundiin päästäkseen tuli kävellä parin kilometrin reitti merenrantaa pitkin halki laidunmaiden – jälleen lampaita väistellen.

 

Jäämeri, Porsanger, Pohjois-Norja road trip
Trollholmsund, Pohjois-Norja

 

Yövyin Porsangerinvuonon rannalla ja seuraavana päivänä suuntasin paljon odottamaani kohteeseen, Silfarin kanjonille. Kuvissa olin nähnyt, kuinka vihreä joki virtaa jyrkkien kallionseinämien välistä. En ollut ihan varma, mitä voisin paikalta todellisuudessa odottaa. Mitä jos värit eivät olisikaan niin upeita?

Mutta mitä vielä! Joki oli ehkä jopa upeamman värinen, kuin olin osannut odottaa. Se oli todellakin vihreä. Sen kirkas vesi oli kuin nestemäistä smaragdia! Paikka oli kertakaikkiaan mahtava, ja kanjonin reunalla olisi voinut kävellä vaikka kuinka kauan maisemaa ihaillen.

 

Silfar Canyon, Pohjois-Norja
Silfar Canyo, Pohjois-Norja

 

Lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa, sillä halusin ehtiä illaksi Norjan itäosiin Varanginvuonolle. Nämä pari päivää menivät hyvin pitkälti auton ratissa, mutta se ei haitannut. Maisemat olivat niin upeat! Tie halkoi upeita tunturiylänköjä ja kauniit erämaiset jokilaaksot avautuivat tien vieressä. Puita ei näkynyt missään. Nyt todellakin oltiin tundraa muistuttavassa ympäristössä.

 

Varanger

Päivät 13-14

Vaikka olin kierrellyt monipuolisella Pohjois-Norjan rannikolla jo toista viikkoa, oli edessä vieläkin uudenlaista ympäristöä. Aivan Norjan itäreunalla sijaitsee Varanginvuono. Vuonon etelärannalla on Venäjään ja Suomeen rajautuva mantereen reuna, toisella rannalla Jäämereen kurottautuva Varangin niemimaa.

Vietin reilun vuorokauden kierrellen Varangin niemimaata. Kävin ihmettelemässä kymmeniä tuhansia lintuja, jotka asuvat valtavan korkeilla pystysuorilla mereen syöksyvillä rantakallioilla. Ihailin hiljaisia hiekkarantoja. Ihmettelin rannoilta löytyviä korkeita kalankuivaustelineitä, jotka ovat olleet viimeksi käytössä 50-luvulla ja jääneet sittemmin historiallisiksi nähtävyyksiksi kalatalouden siirryttyä tehtaisiin.

 

Varangerinvuono, Pohjois-Norja
Varangerinvuon, Pohjois-Norja
Varanger, Ekkero, Pohjois-Norja
Varanger, Ekkeroy, Pohjois-Norja
Varangerinvuono, Pohjois-Norja

 

Ajoin Norjan ja Manner-Euroopan rajalle syrjäiseen Vardøn / Vuoreijan kaupunkiin, jonka lähes autioilla kaduilla ihmettelin yhtäkkiä ilmaantuvaa turistimassaa. Niinpä tietenkin, Hurtigruten oli pysähtynyt satamaan.

Vuoreijan pysäyttävin nähtävyys oli 1600-luvun noitavainojen uhreille pystytetty muistomerkki. Se sopi täydellisesti Vuoreijan karuun ympäristöön ja rappeutuneeseen yleisilmeeseen. Täällä muistomerkin ja siinä esitettyjen uhrien tarinoiden surullisuus iski vastaan täydellä voimalla.

 

Varanger, Vuoreija, Pohjois-Norja

Steilneset Memorial, noitavainojen uhrien muistomerkki, jossa jokaiselle uhrille oli sytytetty valo pieneen ikkunaan.

Varanger, Pohjois-Norja

 

Varangin niemimaalta ajoin lähes suorinta tietä kotiin. Olin suunnitellut viettäväni useammankin päivän itäisen Lapin upeissa luontokohteissa, mutta suunnitelmat muuttuivat tämänkin suhteen. Jälleen kerran keli näytti niin sateiselta ja kolealta, ettei se houkutellut jäämään matkalle enää yhtään pidemmäksi aikaa. Lappiin voisi aina palata uudelleen paremmalla säällä ja uusilla voimilla.

 

Kotiin ajaessani mieli alkoi vaeltaa jo syyslomaan. Silloin pitäisi päästä jonnekin lämpimään! Pohjois-Norjan reissusta kun jäi päällimmäisenä mieleen koleat ja sateiset kelit. Jos Suomen (ja Norjan) kesä ei tarjoa lämpöä, täytyy sitä lähteä hakemaan etelästä. Jos sulla on hyviä ideoita matkakohteesta, jossa olisi loka-marraskuussa lämmin ja jossa olisi tarjolla sekä aktiviteetteja että lomailua, vinkkaa ihmeessä!

 

Varanger, Pohjois-Norja

 

Huonoista keleistä huolimatta reissu oli varsin onnistunut. Pääsin näkemään upeita vuoristomaisemia ja kaunista tunturipaljakkaa. Reissu oli aika vauhdikas, kuten mun lomamatkani tuppaavat usein olemaan, mutta se tarjosi hyvän läpileikkauksen Pohjois-Norjan rannikosta. Norja on onneksi niin lähellä, että sinne voi melko helposti palata uudestaan. Mieluiten siten, että säätiedotukset lupaavat aurinkoista keliä!

Reissun kohteista mieltä jäivät kaihertamaan erityisesti Senjan päivävaellukset sekä Lyngenin alue. Niihin tutustuminen jäi turhan pintapuoliseksi, vaikka Senjallakin vietin useamman päivän. Näihin kohteisiin haluan ehdottomasti palata uudestaan.

Onko sulla kokemuksia Pohjois-Norjasta? Mitkä ovat sun lempikohteitasi siellä?

 

Lue lisää tästä reissusta:

 

Senja, Ersfjord, Pohjois-Norja

 


Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’

Saatat myös pitää näistä

21 Kommenttia

  • Vastaa Annemaria/Samppanjaa muovimukista elokuu 29, 2019 at 22:15

    Melkoinen road trippi sulla. Olen itse päässyt kokemaan Norjaa ainoastaan Varangin alueelta ja kyllä sellainen polte tuli, että lisää pitäisi nähdä. Ja varsinkin nyt, kun näki noi sun upeat kuvat. Miten hienoja otoksia oletkaan saanut huonoista keleistä huolimatta.

    Hassua muuten, että koit Vuoreijan vähän samoin kuin minä. Toi vaikuttava noitamuistomerkki sopi sinne oikeasti ihan täydellisesti. Paikassa oli mun mielestä jotain Twin Peaks -tunnelmaa.

    Kiitos Särkitunturi -postauksen linkkaamisesta. Harmi, että sulla jäi upeat maisemat näkemättä. Onneksi pääsit turvallisesti autolle takaisin. Tunturisumu voi joskus olla aika hernerokkaa.

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:28

      Kiitos Annemaria! Kiva kuulla, että Vuoreija aiheutti myös sinussa samanlaisia fiiliksiä. Se tuntui todellakin olevan paikka aivan maailman reunalla.
      Ehdottomasti kannattaa lähteä tutkimaan pohjois-Norjaa enemmänkin!

  • Vastaa Noora | Kerran poistuin kotoa syyskuu 1, 2019 at 22:03

    Olipas siinä upea reissu täynnä huikeita kohteita! Mun on pakko myöntää, että tämän postauksen pääpaikat, eli Suomen Lappi sekä Norjan luontokohteet ovat mulle hämmentävän vieraita, vaikka niin ei ehkä luulisi. Lapissa olen käynyt kerran, kun olimme ala-asteella leirikoulussa muistaakseni Luostolla. Norjassa taas olen käynyt ainoastaan Oslossa, Bergenissä ja Huippuvuorilla. Toki Huippuvuoret on luontokohde, mutta ei kuitenkaan manner-Norjassa. Vähän kyllä kiinnostaisi lähteä tuonne suunnalle kunnon road tripille ja vaeltamaan, mutta itse en aja autoa niin pitäisi houkutella joku sen puolen hoitava mukaan 😀 Noissa maisemissa kyllä kelpaisi reissata!

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:31

      Huippuvuorilla olisi ihana päästä joskus käymään! Varsinkin, kun nuo Norjan arktiset museot maalailivat niistä niin mystisiä kuvia.
      Se on jännä, miten tällaiset suht lähellä olevat kohteet jää helposti paitsioon, kun mieli halajaa reissuun. Mussa on vähän samaa vikaa, että mieluummin lähtee seikkailemaan jonnekin erikoiselta kuulostaviin kohteisiin. Tää reissu kyllä osoitti, että niitä huikeita paikkoja löytyy myös suht lyhyen matkan päästä.

  • Vastaa Ansku BCN syyskuu 2, 2019 at 13:58

    Täytyypä pistää tämä postaus johonkin talteen, ensi kesänä nimittäin kohteena on (taas) Pohjois-Norja! Pari kesää sitten liikuimme Tromssa-Sommaroy-Senja-Lyngen -akselilla, ja ensi vuonna olisi ajatus mennä Lofooteille, vaikka siellä taitaa aikaa ruuhkaista paikoitellen ollakin. Autolla Rovaniemeltä ja majoitusta pitää varmaan ajoissa alkaa miettiä :). Ihanaa seutua!

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:33

      Lueskelinkin sun postauksiasi Sommaroysta ja Blåvatnetilta 🙂 Lofootit taitaa tosiaan olla aika ruuhkaisia, tai sen mielikuvan olen itsekin saanut. Senja oli siinä mielessä kiva vaihtoehto, että maisemat on aikalailla Lofoottien kaltaisia, mutta turisteja huomattavasti vähemmän. Vaikka oli matkailijat toki jo Senjankin löytäneet.

  • Vastaa Emilia/Merkintöjä maailmasta syyskuu 4, 2019 at 18:32

    En ole (vielä) käynyt Norjassa, niin tästä hahmottui kivasti paikkojen sijainti ja jo pelkästään Pohjois-Norjan monipuolisuus. Tosi kauniita kuvia olet ottanut ja muutenkin upea soolomatka ollut koiran kanssa Vaikuttaa pysäyttävältä tuo muistomerkki.
    Tuntuu, että Norjassa on niin paljon noita upeita luontokohteita, että ei oikein tiedä, mistä sitä alottaisi. Kaveri muutti juuri Osloon, joten etelämmäs täytyy ainakin suunnata lähitulevaisuudessa.

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:35

      Kiva kuulla, kiitos Emilia! Norjasta tuntuu tosiaan löytyvän upeita maisemia melkein koko maasta! Keskiosan jylhät vuonomaisemat ehkä houkuttelisivat minuakin 🙂

  • Vastaa Sandra / Terveiset päiväntasaajalta syyskuu 5, 2019 at 16:31

    Oh ja wau mitä kuvia! Kuulostaa niin hienolta reissulta ja pieni synkkyys sekä sadehan vain kuuluu asiaan noilla suunnilla. Toki jos jokin paikka jää sateen takia käymättä on aina harmi. Tässä oli hyviä kohde vinkkejä. Kiitos. 🙂 ps. Terkut matkalta Lapista etelään. Käytiin juuri 6päivän spontaani reissu heittämässä ja olen ihan rakastunut!

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:36

      Kiitos Sandra! Seurailin teidän Lapin reissua instassa, ja näytti aika upealta! Vaikka tän kesän reissu vähän helpotti mun lappikuumettani, alkoi teidän reissunne taas herätellä kiinnostusta lähteä pohjoiseen.

  • Vastaa Espanjaan syyskuu 6, 2019 at 14:50

    Lappi ja muukin pohjoinen ovat minulle kovin vieraita, mutta olipa sinulla inspiroivia kuvia. Melkein alkoi tehdä mieli. Kiitos!

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:37

      Ihana kuulla! Pohjoisessa on tosi upeita maisemia ja ihan oma tunnelmansa <3

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka syyskuu 7, 2019 at 10:21

    Jonain kesänä jo useampi vuosi sitten päätimme melko extempore lähteä käymään Nordkappissa. Ajamista vähensimme ottamalla autojunan menomatkalla Kolariin asti ja paluumatkalla Rovaniemeltä. Norjan puolella oli vaikea löytää hotelleja lyhyellä varoitusajalla, mutta onnistuihan sekin lopulta, tavalla tai toisella. Huonoimmat kokemukset olivat itse asiassa Suomen puolella Inarissa – tuntui, että suomalaisia turisteja ei arvosteta, sillä yhdessäkin majoituksessa meidät oli siirretty varaamastamme huoneesta toiseen, jossa tuskin oli seisomakorkeus, jonkun kiinalaisryhmän tieltä! Ei jatkoon, Suomen Lappi, Norja kylläkin!

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:39

      Tuosta Suomen majoitusten huonosta palvelusta olen kuullut muualtakin. Tosi ikävää! Veikkaan tosin (tai ainakin haluan uskoa niin), että suomessakin ollaan vähitellen heräämässä asiakaspalvelun ja kokemusten luomisen merkitykseen.

  • Vastaa Jenna / Citylights & Sunsets syyskuu 7, 2019 at 10:46

    Me oltiin juuri kolmihenkisen perheemme kanssa myös Pohjois-Norjassa roadtripillä, tosin Lofootit oli reissun lopullinen päämäärä ja ehkä kohokohtakin. Ajettiin Kilpisjärven kautta Skibotniin ja Tromssassa käytiin myös ennen Lofooteille suuntaamista. On vieläkin postauksia rästissä tuosta reissusta vaikka kuinka paljon, ihan vaan jo Suomen puolelta Lapista riittäisi kerrottavaa, saatika Norjan upeista maisemista eri paikoissa. Meillä kävi kyllä mahtava tuuri sään suhteen, koko Lapin osuuden paisteli aurinko läpi yöttömän yön (Kilpisjärvellä oli suorastaan taianomainen tunnelma läpi vuorokauden) ja Norjassakin sadetta tihkutteli vain yhtenä päivänä.

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 12:40

      Oi vau, pohjois-Norja on varmaan ollut todella upea tuollaisilla keleillä! Haaveilen ehkä vieläkin yöttömän yön auringosta korkealla vuorten huipulla.

  • Vastaa Anna | Tämä matka -blogi syyskuu 7, 2019 at 21:09

    Mullahan olisi Oulussa asujana jo hieman etunoja tuohon ajomatkaan 😀
    Hirvittävän huonosti ollaan jaksettu vaan lähteä tuonne ajelemaan. Hienot on maisemat, mutta majoituksen hintataso (kuten tässä on etenkin Suomen osalta jo mainittu) on melko kylmäävä. Toki jos suunnittelisi ajoissa, niin varmasti löytäisi järkevänhintaisiakin majapaikkoja.

    • Vastaa Suunnaton syyskuu 7, 2019 at 23:33

      Oulusta olisi tosiaan jo suht helppo reissata pohjoiseen 🙂 Nuo majoitukset Lapin ja Norjan osalta voi olla haastavia. Mä nappasin tälle reissulle vain teltan mukaan, koska halusin vapauden yöpyä juuri siellä, missä itseäni huvitti ja aikatauluihin sopi. Hotellien varaaminen olisi ollut turhan sitovaa ja vaatinut liikaa säätämistä.
      Tromssasta tosin löytyi ihan mukavia hotelleja suht järkevällä hintatasolla, vaikkakin nekin alkoivat olla varsin varattuja parin päivän varoitusajalla.

  • Vastaa Kohteena maailma / Rami syyskuu 8, 2019 at 12:04

    Aikas lailla sellainen reitti Pohjois-Norjaan, että voisin tehdä itsekin. Norja on yksi suosikkimaistani, mutta pohjoinen on kokematta. Vuosi sitten kolusin Lappia ja päätin silloin Norjan jättää omalle reissulle.

  • Vastaa Outi / Maa Quzuu -matkablogi syyskuu 8, 2019 at 17:05

    Minuapa ärsytti lukea juttua, ei sen puolesta että se olisi huono, vaan sen puolesta, etten itse päässyt tänä kesänä noihin samoihin maisemiin vaikka suunnitelmat olikin tehty. Ihania kuvia ja ihana juttu! Ärsyyntyminen tuli siis silkasta kateudesta 😀 Aikamonen road trip totta tosiaan sulla ollut! Ja mahtaviin paikkoihin olet päässyt ja uskaltautunut huonosta säästä huolimatta. Tuo alue on kyllä taatusti oma lähitulevaisuuden matkakohteeni 🙂

  • Vastaa Marja syyskuu 8, 2019 at 18:59

    Vau, mikä reissu! Harmi että säät ei suosineet. Meitä on kummasti aina säät suosineet pohjoisessa. Varmaan sen (ja tietty noiden maisemien) takia haaveilen taas uudesta reissusta. Seuraavaksi haluaisin tuonne Senjan ja Tromssan suunnalle. Hienolta näyttää!

  • Vastaa

    Follow this blog

    Get a weekly email of all new posts.