Valtavaaran huiputus ja suloinen palovartijan maja

Valtavaaran huipulla sijaitseva palovartijan mökki on eittämättä yksi Suomen söpöimmistä näyistä. Täällä on palovartijan kelvannut tähystellä ympäröivään maisemaan ja polskahtaa läheiseen lampeen iltauinnille.

 

 

Valtavaaran huiputus

Valtavaara on jokaisen Rukan kävijän must-kohde. Valtavaaralle on helppo päästä, sillä reitti lähtee Rukan laskettelurinteiden alapuolelta, Saaruan pysäköintialueen reunasta. Heinäkuussa porotokka laiduntaa laskettelurinteiden alaosassa ja lähtee jolkottelemaan edelläni hiekkatietä pitkin.

Kuuden kilometrin pituinen Valtavaaran huiputus on rengasreitti, jonka voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Minä halusin kulkea sen myötäpäivään, jolloin alkumatka noustaisiin portaita pitkin ja paluumatkan saisi laskeutua hiljaksiin polkua astellen.

Näin päin kuljettaessa Valtavaaran huiputus alkaa todellisella porrastreenillä. Metsäistä rinnettä nousevat portaat tuntuvat jatkuvan ikuisuuksia. Kun ne loppuvat, jatkaa polku nousuaan kiviä ja juurakkoja väistellen. Kunnes edessä on taas portaita.

Vähitellen ollaan sen verran korkealla, että puiden välistä pääsee vilkuilemaan ympärillä levittäytyvää maisemaa viereiselle Yli-Pessarin järvelle.

 

 

Kun polkua on kiivetty kilometrin verran, ollaan ensimmäisellä huipulla. Polku lähtee laskeutumaan alaspäin kohti Valtavaaranlampea. Kauempana edessä kohoaa Valtavaaran huippu. Kun katsot oikein tarkasti, voit nähdä sen laella pienen harmaan mökin. Siellä se odottaa, suloinen palovartijan tupa.

 

Valtavaaranlampi

Valtavaaranlampi on mainio paikka pitää taukoa kiipeämisestä. Lammen rannalla on nuotiopaikka laavuineen sekä pieni laituri. Täällä voisi pulahtaa vilvoittelemaan kirkkaaseen lampeen. Taukopaikka on mukavan hiljainen. Vaikka Valtavaaran huiputus on osa Karhunkierrosta, ei heinäkuisena päivänä täällä näy ketään muuta. Liekö retken ensiaskelilla ropissut sade ja ukkosen uhka pelottanut osan päiväretkeilijöistä pois. Nyt pilvet alkavat kuitenkin väistyä sinisen taivaan edestä.

 

 

Valtavaaranlammelta polku jatkaa jälleen nousuaan kohti Valtavaaran huippua. Vähitellen metsäinen polku muuttuu kallioisemmaksi. Kun maisema ympärillä alkaa avautua ja polku muistuttaa kallioon hakattua portaita, ilmestyy matalien havupuiden takaa harmaa tupa. Siinä se nyt on. Valtavaaran palovartijan maja kirkkaansinistä taivasta vasten. Kuinka se onkaan söpö!

 

 

Valtavaara

Valtavaaran huipulla tuulee melkoisesti. Pysähdyn tuvan edustalla olevan retkipöydän ääreen evästauolle ihailemaan ympärillä levittäytyvää maisemaa. Käärepaperiroskista täytyy pitää kiinni, etteivät ne lentäisi tuulen mukana luontoon.

Aamulla olin vielä kotona, nyt jo näissä upeissa maisemissa. En ihan Lapissa saakka, mutta melkein. Horisontissa Lappi kuitenkin näkyy. Tuolla on Riisitunturi, johon kipuaisin parin päivän päästä. Kun katson tulosuuntaan, näen Rukan rinteet. Palovartijan tuvan takana puolestaan siintävät Venäjän tunturit. Onpa kaunista!

 

 

Valtavaaran huipulla viettää helposti hetken jos toisenkin. Käyn kurkkaamassa palovartijan majaan, joka nykyisin toimii päivätupana. Sen ikkunoista avautuu hauskasti näkymät ympäröiville vaaroille ja tuntureille. Kiertelen Valtavaaran huipulla ihastelemassa maisemaa ja hienoja Karhunkierroksen viittoja.

 

 

Valtavaaran huiputuksen itäinen osa

Alkumatkan olen kulkenut Karhunkierroksen eteläistä osuutta pitkin, mutta Valtavaaran huipulla reitit eroavat. Karhunkierros jatkaa kohti pohjoista ja Oulangan kansallispuistoa, kun taas Valtavaaran huiputuksen reitti kääntyy kohti itää ja vähitellen takaisin etelään. Polkua astellessa Valtavaaran avoimista maisemista ei saa nauttia enää kovinkaan pitkään, sillä polku pujahtaa pian puurajan alapuolelle.

Melko pian vastaan tulee kota, jossa olisi varmasti mukava talvella pysähtyä paistamaan makkaraa ja juomaan kuumaa kaakaota. Kodan kohdalla Valtavaaran huiputuksen reitti yhdistyy Valtavaaralla kiertelevään latuun. Tästä alaspäin polku on leveämpää. Ohitseni sujahtaa muutama maastopyöräilijä.

 

 

Onneksi leveämpää polkua ei jatku kovin pitkään, vaan pian astellaan vuoroin pitkospuilla, vuoroin kapeammalla metsäpolulla. Helteisen kesän jälkeenkin polku on paikoitellen hieman mutainen, mutta onneksi kosteimmat paikat on melko hyvin pitkostettu.

Pysähtelen ihailemaan naavan peittämiä kuusia ja kauniin värisiä kasveja. Kun reitti alkaa tuntua vähän yksitoikkoiselta, ilmestyy eteeni upea kallio ja pieni suo. Vaikka upeiden maisemien jääminen taakse hieman harmittaa, löytyy paluumatkaltakin vielä katseltavaa.

 

 

Vinkit Valtavaaralle

• Valtavaaran huiputus on 6 kilometrin pituinen rengasreitti. Reitti on keskivaikea: myötäpäivään kuljettaessa alkupätkä on jyrkähköä nousua, josta kyllä selviää hyvin kohtalaisellakin kunnolla. Polku on osin kivikkoista, mutta vaelluskenkiä ei välttämättä tarvita. Minä kiersin lenkin luottokengilläni, Salomonin Speedcrosseilla.
• Valtavaaran reitti lähtee Rukan pohjoispuolelta pysäköintialueen reunasta. Luontoon.fi -sivuilla oleva ohjeistus on mielestäni hieman epäselvä, joten kannattaa vilkaista pysäköintialueen sijainti tästä karttalinkistä.
• Fun fact: Valtavaaran huippu on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta.
• Reitin varrella voi pysähtyä pitämään taukoa Valtavaaranlammen laavulla, Valtavaaran huipulla sijaitsevassa päivätuvassa tai latureitin varrella olevassa kodassa.
• Rukan kesä- ja talviretkeilyreittikartat löydät Rukan sivuilta. Valtavaaran reiteistä löydät lisätietoja myös Luontoon.fi-sivuilta.
• Valtavaaran huiputukseen voit tutustua myös Maisemaonnellinen-blogissa ja Retkipaikassa.

 

 

Jos muut lähialueen päiväretkikohteet kiinnostavat, tutustu myös näihin postauksiin:

• Voiko Suomesta löytyä tällaisia maisemia? Kuusamon ja Posion luonnonihmeiden äärellä
• Riisitunturi – tunnelmallinen päiväretkikohde eteläisessä Lapissa

 

---

Voit seurata Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’