Pallontallaajat.net
Valikko
Suomi

Voiko Suomesta löytyä tällaisia maisemia? Kuusamon ja Posion luonnonihmeiden äärellä

helmikuu 1, 2019
Päiväretket Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistoissa

Harva tunne saa aikaan samanlaista kipinöintiä ja epätoivoa kuin matkakuume, tuo lannistumaton tahto päästä jonnekin tuntemattomaan ympäristöön kokemaan uusia ja huimia seikkailuja. Yksi asia tuottaa kuitenkin samankaltaista pakahduttavaa tunnetta. Se on Lapin kaipuu.

Olen jo vuosia kaivannut takaisin Lappiin. Takaisin käppyräisten mäntyjen, pienilehtisten vaivaiskoivujen ja kelopuiden katveeseen. Takaisin keskelle loputtomalta tuntuvaa maisemaa, jonka kumpuilevasta horistontista katse yrittää tunnistää tuttujen tuntureiden muotoja.

Nyt pakkasen paukkuessa ulkona ja lumen kuorrutettua pihakuuset niin tiiviisti, että pelkään yhden nuokkuvan vanhuksen pian katkeavan, aloin fiilistellä tulevaa kesää ja suunnitella sen matkoja. Lapin tunturimaisemat ovat taas haaveissa. Jos vaikka tänä kesänä pääsisin vaeltelemaan niiden hiljaisuuteen ihan ajan kanssa. Mutta ennen kuin mennään liiaksi tulevaisuuteen, palataan viime vuoden heinäkuuhun ja sen ex-tempore -reissuun.

 

Oulangan kansallispuisto, Kuusamo

Oulangan kansallispuisto, Kuusamo

 

Kesäloma oli jo lopuillaan, kun päätin, että nyt riitti kotona oleminen. Miksi ihmeessä haikailisin kesäiseen Lappiin jälleen yhden vuoden lisää. Kesä on tässä ja nyt, lomaa on vielä pari päivää jäljellä. Nyt mennään.

Seuraavana päivänä pakkasin teltan ja makuupussin autoon ja lähdin ajamaan kohti pohjoista. Kolmessa päivässä ei kannattaisi ajaa aivan pohjoisimmille tuntureille. Kuusamo ja eteläinen Lappi saisivat nyt kelvata tyrehdyttämään pahinta Lapin kaipuuta. Kävisin matkapäivän iltana huiputtamassa Rukan vieressä kohoavan Valtavaaran, jatkaisin siitä Oulangan kansallispuistoon Pienelle Karhunkierrokselle ja kieppaisin viimeisenä päivänä Lapin puolelle nauttimaan siitä oikeasta lappifiiliksestä Riisitunturilla.

 

Kolme päivää retkeilyä Kuusamossa ja Posiolla: Oulangan kansallispuisto, Riisitunturi ja Valtavaara

 

Valtavaara, Ruka

Sääkartta täyttyi uhkaavista salamankuvista, kun ajelin kohti pohjoista. Great. Ukkosvaroituksia oli annettu Kuusamoon ja Lappiin. Pieni sade ei retkeilijää haittaa, mutta nyt olin matkalla Pohjois-Pohjanmaan korkeimmalle vaaralle. Ukonilma korkealla mäennyppylällä, jossa puita ei ole juuri nimeksikään, ei kuulostanut kauhean turvalliselta.

Tiedätkö sen tunteen, kun olet suunnitellut ja fiilistellyt tekeväsi jotakin, johon on mahdollisuus vain tietyllä hetkellä. Ja sitten matkaan tulee mutka, jonka vuoksi joudut miettimään, pitäisikö koko suunnitelma perua. Tällaisia asioita pyörittelin mielessäni ajaessani halki Kainuun ja Kuusamon maisemien. Perunko koko Valtavaaran huiputuksen, vai otanko riskin ja lähden retkeilemään meteorologien varoituksista huolimatta.

Rukalle saapuessani olin päättänyt lähteä patikoimaan. Meni syteen tai saveen. Ainahan vaaralta voisi palata kiireen vilkkaa takaisin, jos ukkonen näyttäisi äityvän oikein pahaksi.

 

Valtavaara, Kuusamo

 

Aikani reitin lähtöpistettä etsittyäni sain pakattua kimpsuni ja kampsuni ja olin valmis aloittamaan kiipeämisurakkani. Alkoi sataa. Tallustin leveää polkua pitkin eteenpäin yhtä matkaa porojen kanssa. Nekin olivat päättäneet siirtyä Rukan avonaisilta rinteiltä metsän suojaan.

Aikani tappavan jyrkkää rinnettä tarvottuani sade onneksi alkoi väistyä ja sain riisuttua hiostavan takkini. Tässä vaiheessa pilvet siirtyivät kauemmaksi ja sain nauttia Valtavaaran huiputuksesta auringon paisteessa.

Valtavaaran huiputus on noin 6 kilometrin pituinen rengasreitti, joka lähtee Rukan rinteiden alapuolelta, kiipeää ylös viereisiä rinteitä, seisahtuu hengähtämäään lammen rannalla, kunnes saapuu Valtavaaran huipulle, jossa entinen palovartijan mökki pitää silmällä koko ympäröivää tienoota.

Tuo pieni harmaa mökki oli ehkä sympaattisinta koko päivänä. Miten pieneltä se näyttikään lähes puuttoman vaaran huipulla, keskellä ympärille levittäytyviä Kuusamon, Lapin ja Venäjän vaaroja ja tuntureita.

 

Valtavaara, Kuusamo, päiväretki

Valtavaara, Kuusamo, päivävaellus

 

Pieni Karhunkierros, Oulangan kansallispuisto

Illaksi ajoin lähelle Oulangan kansallispuiston rajoja. Pystytin telttani Retkietapin leirintäalueelle ja katselin, kuinka päivän viimeiset retkeilijät saapuivat Pieneltä Karhunkierrokselta.

Seuraavana aamuna heräilin samaa tahtia espanjalaisten, tanskalaisten ja venäläisten leiriytyjien kanssa. Tänään ei tarvitsisi ajaa metriäkään. Pieni Karhunkierros sukelsi metsään suoraan leirintäalueen ytimestä.

En osannut odottaa Oulangan kansallispuistolta paljoakaan. Toki Karhunkierros ja Pieni Karhunkierros kantavat niin suurta mainetta, että ne olivat vähintäänkin nimenä tuttuja. Lapin suunnalla minua kiehtovat kuitenkin enemmän tunturit, joten en ollut uhrannut paljoakaan ajatusta näille metsissä kulkeville reiteille.

 

Pieni Karhunkierros, Kuusamo

Pieni Karhunkierros, Kuusamo

 

Pieni Karhunkierros kuitenkin ihastutti ja sai minut lumoutumaan kuusamolaisesta luonnosta. Jylhät jokimaisemat ja kuohkeina pyörteilevät kosket saivat minut käsittämään, mikä näissä patikointireiteissä ihmisiä kiehtoo.

12 kilometrin pituiselle Pienelle Karhunkierrokselle mahtui kapeita riippusiltoja, lukuisia koskia ja järjettömän pitkiä portaita. Ihailin hiljaisuuden keskeltä löytynyttä lumpeiden täyttämää lampea sekä vastaan kävellyttä poroperhettä pienine vasoineen.

Jäädessäni ihailemaan polun vierellä avautuvaa perisuomalaista suomaisemaa kuulin edestäpäin italialaisen pariskunnan juttelua ja takaa jo aiemmin leirintäalueella kohtaamieni espanjalaisten retkeilijöiden puhetta. Kontrasti oli valtava. Iloitsin siitä, että myös ulkomaalaiset matkailijat olivat löytäneet tänne kauas pohjoiseen.

 

Pieni Karhunkierros, Kuusamo, päivävaellus

Pieni Karhunkierros, Kuusamo

Poro, Pieni Karhunkierros, Kuusamo

Pieni Karhunkierros, Kuusamo, päiväretki

 

Aamupäivällä Pienen Karhunkierroksen alkupätkillä sai kävellä melko rauhassa vain muutamien muiden ihmisten kanssa, mutta iltapäivän edetessä reitti osoitti, kuinka suosittu se olikaan. Minä en ole retkeillessäni niinkään suorittaja, joka paahtaa päivämatkat mahdollisimman nopeasti läpi, vaan jään mielelläni ihailemaan maisemia ja katsomaan ympäristöä vähän tarkemmin, aina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Pidän siitä, että saan kuunnella hiljaisuutta ja nauttia luonnosta.

Pienellä Karhunkierroksella tämä osoittautui mahdottomuudeksi. Aina vierellä oli joku toinen ryhmä, joka täytti tilan juttelullaan. Kun polulla yritti jättäytyä yhdestä seurueesta kauemmas, tuli kannoille jo seuraava puliseva porukka.

En nyt yritä sanoa, etteikö retkeillessä saisi puhua tai että jokaisen pitäisi hipsutella eteenpäin hiljaisuudessa. Huomasin kuitenkin, että huikeista maisemista huolimatta Pieni Karhunkierros oli heinäkuisena lauantaipäivänä niin täynnä ihmisiä, ettei upeasta luonnosta saanut kaikkea irti.

 

Pieni Karhunkierros, Kuusamo

 

Kiutaköngäs, Oulangan kansallispuisto

Vaikka olin yrittänyt kuluttaa Pienellä Karhunkierroksella koko päivän, palasin leirintäalueelle jo iltapäivällä. Kokkailin trangialla ruokaa, hengähdin hetken ja totesin, etten halua koko loppupäivää nököttää pienellä leirintäalueella. Tuumailutauon ja kartan tutkimisen siivittämänä päätin hypätä autoon ja hurauttaa parikymmentä kilometriä pohjoisemmaksi Oulangan kansallispuiston luontokeskuksen ympäristöön.

Kovin pitkä taapertaminen ei nyt innostanut, mutta parin kilometrin kävelyllä pääsisin näkemään yhden Oulangan kansallispuiston huippukohteista. Kiutakönkään.

Jälleen täytyy tunnustaa tietämättömyyteni Pohjois-Pohjanmaan luonnonihmeistä. Kiutaköngäs toi mieleeni vain samannimisen laulun, jota olimme joskus ala-asteella koulun kuorossa laulaneet. Muistan vain, etten erityisemmin pitänyt siitä.

Mutta tästä oikeasta Kiutakönkäästä pidin todella! Punaisten kallioiden välissä tyrskyävä Kiutaköngäs jätti yhden sydämenlyönnin välistä. Voiko Suomessa olla tällaisia maisemia?

Illan punertavassa valossa kanjonissa pauhaava koski näytti epätodelliselta. Vastarannalla punaisen ja sinisen sävyissä hehkuva pystysuora dolomiittikallio oli kuin maalattu taideteos. Illan edetessä muut ihmiset jatkoivat vähitellen matkaansa ja sain kiipeillä Kiutakönkään kallioilla ihan itsekseni. Tällaiset odottamattomat onnen hetket tekevät matkailusta niin täydellistä ja koukuttavaa.

 

Oulangan kansallispuisto, Kuusamo, päiväretki

Oulangan kansallispuisto, Kuusamo, päivävaellus

 

Riisitunturi, Posio

Ex tempore -retkeni viimeisenä päivänä pakkasin retkeilyvarusteet autoon ja käänsin auton nokan kohti Lappia. En ajanut suinkaan enää yhtään pohjoisemmaksi, vaan ajelin puolisen tuntia lännen suuntaan.

Riisitunturi sijaitsee Lapin maakunnan puolella Posiossa, kuitenkin vielä napapiirin eteläpuolella. Vaikka olin edelleenkin hyvin lähellä Kuusamoa, tarjosi Riisitunturi jo varsin lappimaista luontoa.

Riisitunturia pääsee ihailemaan muutamaakin reittiä pitkin. Suosituimmat näistä lienevät lapsiperheiden ja koiranulkoiluttajien suosiossa oleva Riisin rääpäsy (4,3 km) sekä pidempi ja haastavampi Riisin rietas (10,7 km). Halusin ottaa tästä pikaisesta Lapin retkestä kaiken irti, joten lähdin taivaltamaan Riisitunturia ylös ja alas pidempää Riisin rietas -reittiä pitkin.

Enkä kadu sitä hetkeäkään. Tuo pidempi rengasreitti tarjosi sellaisia maisemia ja hiljaisuutta, joita Riisin rääpäsyllä ei olisi mitenkään tavoittanut. Riisitunturin takamaastossa kohtasin päivän aikana vain muutaman retkeilijän, kun taas Riisin rääpäsyn kanssa samoja polkuja tallattavat reitin alku- ja loppupätkä muistuttivat enemmänkin suosittua ulkoilureittiä, toki upeilla tunturimaisemilla höystettynä.

 

Riisitunturin kansallispuisto, Posio, Lappi, päiväretki

Riisitunturin kansallispuisto, Posio, Lappi, päivävaellus

Riisitunturin kansallispuisto, Posio, Lappi

Riisitunturin kansallispuisto, Posio, Lappi

 

Riisitunturin rinnettä laskeutuessani mietin, kuinka täydellistä olisi vain jäädä tänne. Soittaa kotiin, että en minä vielä tulisikaan takaisin. Jatkaisin kesälomaa vielä ainakin viikon verran.

Pikaisen lappiretken tarkoituksena oli saada helpotettua suunnatonta kaipuutani kesäisille tunturin rinteille. Toisin kävi. Kotiin päästyäni ehdotin, että muuttaisimme Rovaniemelle. Sieltä olisi paljon lyhyempi matka tuntureille. Voisin hengittää näitä sieluni maisemia vaikka jokaisena viikonloppuna.

 

Riisitunturin kansallispuisto, Posio, Lappi
Ei, kotia ei ole laitettu myyntiin eikä uutta katsottu Rovaniemeltä. Mutta never say never. Asuinpaikkavalinnat on yllättäneet aiemminkin, joten kuka tietää, mistä sitä itsensä vielä löytää.

 

Lisää inspiraatiota suomalaisiin retkikohteisiin löydät esimerkiksi näistä postauksista:

 


Suunnaton-blogi löytyy myös sosiaalisesta mediasta:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Anni|Rajatapaukset helmikuu 3, 2019 at 19:33

    Tätä oli kiinnostava lukea olen nimittäin itse juuri Kuusamossa! Huomenna suuntaamme kohti Kiutaköngästä, sinne pitäisi päästä näin talvellakin ja Riisitunturi on myös ohjelmassa

    • Vastaa Suunnaton helmikuu 6, 2019 at 20:30

      Kävinkin kurkkaamassa sun kuvia Kiutakönkäältä. Onneksi kallion värit näkyi näemmä talvellakin 🙂

  • Vastaa Tanja helmikuu 8, 2019 at 20:22

    Ihana luontojuttu, mulla on ensi kesän suunnitelmissa Lappi ja ehkäpä vielä Posion seutu. Minä tallennan tämän jutun tulevaa käyttöä varten, kiitos

    • Vastaa Suunnaton helmikuu 9, 2019 at 14:52

      Kiva, jos tästä oli hyötyä! Pyrin jossain vaiheessa kirjoittamaan näistä kohteista vielä tarkemmatkin postaukset. Tuolla Kuusamon ja Posion seudulla löytyi paljon erityyppistä luontoa tiiviillä alueella.

  • Vastaa Sandra / Terveiset päiväntasaajalta helmikuu 9, 2019 at 09:57

    Nää sun kuvat ♥️ uskomattomia. Tiedän niin hyvin tuon tunteen kun käy ajatus reissun peruuntumisesta päässä. Meille se vaan tapahtui oikeasti sitten lopulta
    Ensi kesänä tulee vieraita indonesiasta ja johonkin tällaiseen kohteeseen heidät haluaisin viedä 🙂

    • Vastaa Suunnaton helmikuu 9, 2019 at 14:57

      Kiitos Sandra! Teillä oli älyttömän huono tuuri sen risteilyn kanssa 🙁
      Olisipa aika upea kokemus viedä indonesialaiset keskelle Suomen upeaa luontoa!

  • Vastaa Martta / Martan matkassa helmikuu 9, 2019 at 16:34

    Pakko tunnustaa en ole juurikaan Lapissa käynyt ja minua on jo pitkään houkuttanut juurikin tuo Pieni karhunkierros sekä muut upeat maisemat. Tässä oli hyviä vinkkejä ja toivottavasti jo tänä vuonna pääsisin tuonne patikoimaan! Upeita kuvia!

    • Vastaa Suunnaton helmikuu 9, 2019 at 18:03

      Kiitos Martta! Mahtavaa, jos tästä sai vinkkejä ensi kesän seikkailuihin 🙂

  • Vastaa Outi / Maa Quzuu helmikuu 9, 2019 at 22:44

    Ah, kiitos ihanasta inspiraatiosta. Samoille suunnille lähdetään kolmen viikon päästä tosin maisemat tulevat olemaan piirun verran lumisemmat. Eikä meillä tietenkään pienen lapsen kanssa ole mahdollisuutta käydä pitkillä vaelluksilla, mutta kauniita maisemia on varmasti luvassa siitä huolimatta 🙂

    • Vastaa Suunnaton maaliskuu 21, 2019 at 12:53

      Voi, miten jäikin vastaamatta tähän sun kommenttiisi. Täytyykin käydä lukemassa sun kokemuksia talvisemmasta Kuusamosta!

    Vastaa

    Follow this blog

    Get a weekly email of all new posts.