Vau! Ensinnäkin hienoa, että oot uskaltanut lähteä itsekseen Afrikkaan. Mie oon monesti asiaa miettinyt, mutta jotenkin ajatus soolomatkasta ei tunnu kuitenkaan riittävän turvalliselta, vaikkakin siun opeilla se kuulostaa aivan tehtävältä. Toisekseen mitä kuvia! Tansania ja juurikin nuo siun vierailemat paikat keikkuvat omallakin to do -listalla, sitten joskus… Onneksi matkakuumetta voi hillitä (tai villitä?) muiden matkoista lukemalla. 🙂
Jee, vihdoin Afrikka -postaus! Aivan mielettömän hienoja kuvia olet ottanut. Näyttää kyllä upeilta nuo kaikki pohjoisen puistot. Ne eläinlaumat Serengetissä on varmaan ihan uskomatonta. Sellaista me ei olla koskaan vielä nähty, vaikka toki joskus on esim. tosi isoja puhvelilaumoja tullut vastaan.
Kiitos Elina! Oli hauska kierrellä pohjoisen puistoja samalla muistellen, miltä etelä-Tansanian puistot on teidän kuvissanne näyttäneet. Serengetin laumat olivat tosiaankin näkemisen arvoisia, ja tekivät puistosta vielä omalaatuisemman kuin se olisi ilman niitä ollut.
Hienoja kuvia! Haaveilen pääseväni isompaan luonnonpuistoon, kuten juuri Serengetiin, koska olen käynyt vain päiväretkellä Mikumissa. Minäkään en jaksa kauaa makoilla rannalla, mutta rakastan kävelyitä rantavedessä. Sanzibarilla majoituimme Nungwin lähellä ja kävelyä Nungwiin ja takaisin tuli varmaan 3-4km ja nautin kullä joka hetkestä.
Ooh, ihania kuvia ja vitsit miten mieletön matka sinulla on ollut. Safarikohteet olivat tuttuja Serengetiä lukuunottamatta. Me ei gepardia nähty, mutta leijonia senkin edestä. Meidän reissuporukka hajosi viimeisenä päivänä, kun muut suuntasivat Sansibarille ja minä sekä yksi jamppa lähdettiin jo kotia kohti. Meillä oli Arushassa päivä aikaa ennen koneen lähtöä ja palkkasimme kävelyoppaan pariksi tunniksi. Kiertelimme Arushan katuja ja olimme ainoat valkoihoiset. Ilman opasta olisi tullut creepy-olo, vaikka meitä oli sentäs kaksi. Toivottavasti kirjoitat matkasta lisää. Afrikasta on aina kiva kuulla 🙂
Arushassa ei tosiaan näkynyt juuri lainkaan valkoihoisia. Oli hurja fiilis ensimmäistä kertaa ajaa lentokentältä läpi Arushan ja todeta, että eihän täällä ole ketään muuta valkoihoista…. Kaupungilla kävellessä taisin lopulta nähdä yhden tai kaksi.
Kävelyoppaan avulla sai varmasti olla paremmin rauhassa. Itseasiassa minultakin muut hännystelijät puuttuivat silloin, kun joku paikallinen oli jo lyöttäytynyt seuraan.
Ah, mitä paikkoja, mitä maisemia! Niin siisti kokonaisuus tuo matka – ihan mahtavaa, että lähdit yksin. Hienoa myös, että reissu onnistui noin hienosti ja sulle jäi fiilis, että yksin lähteminen kannatti. Joskus valmiit retket ovat ihan hyvä vaihtoehto, vaikka niissä voikin sitten olla mukana jotain, mikä ei itseä niin mahdottomasti kiinnosta.
Sanos muuta, jäi tosi hyvä fiilis yksin matkustamisesta. Valmiissa retkissä on tosiaan sekä hyvät että huonot puolensa. Joskus niiden avulla pääsee sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä tai muuten ei pääsisi, joten niilläkin on sijansa matkailussa.
Upeita kuvia! Kuuden päivän safarimatka kuulostaa kyllä melkoisen pitkältä – ainakin itsellä alkaisi varmaan olla jo turtuminen safareihin viimeisten päivien kohdalla. 😀
Millainen kokemus oli lentomatka sansibarille, miten valitsit lentoyhtiön ja millainen kone oli? Ollaan mietitty juuri samanlaista matkaa mutta tuo lentomatka maan sisällä hirvittää
Moikka! Maan sisäisiä lentoja ei tainnut operoida kuin yksi-kaksi yhtiötä, joten valinta oli siinä mielessä helppo. Ostin lennon suoraan Precision Airin nettisivuilta ja kaikki meni sen puoleen tosi hyvin.
Lentokone oli tosi samanlainen kuin kotimaassa operoivat koneet Suomessa. Sellainen 2+2 -rivinen potkurikone. Lento oli kaikenkaikkiaan tosi normaali kokemus. Eli rohkeasti vaan varaamaan lentoa!
Upeaa kuulla että reissusta jäi näin paljon hyviä muistoja! Tiesin kyllä jo etukäteen, että hyvin sä pärjäät 🙂 Tähän oli hyvin tiivistetty eri kansallispuistojen eroja. Kun en ole vielä koko Afrikassa käynyt, niin en ole oikeastaan tajunnut miten erilaisia nuo Tansanian alueet ovat keskenään.
Harmittaa kun uudet tekijänoikeuslait vei mennessään meidän kaikki Muumi-tallenteet. Tuo sun mainitsemasi jakso oli mun suosikki, mukavasti matkailun ja seikkailun tuntua 😀
Kiva kuulla 🙂 Voi ei, mitä teidän muumitallenteille kävi?! Mulla on vieläkin jossain jemmassa 12 vhs-kasettia, joissa on melkein kaikki muumijaksot ehkä ihan kaikkein uusimpia lukuunottamatta. Niitä vaan on enää vähän paha katsoa, kun ei tuota nauhuria enää löydy talosta…
Monilla taitaa olla sama ongelma vhs-kasettien kanssa 😀 Meillä oli kaikki jaksot tallennettuna Elisa Viihteeseen, kunnes uusi laki poisti sieltä kaikki yli 2 vuotta vanhat tallenteet. Sen kannalta onni, että lasten innokkain muumivaihe taitaa olla jo ohi 😀
Aivan upeita kuvia! Serengetille lähtisin itsekin mieluusti ja se olikin harkinnassa mutta lopulta päädyimme lähtemään Namibiaan.
Aiotko kirjoittaa matkan kuluista? Olisi kiinnostavaa kuulla minkälaisella hinnalla tällainen matka irtoaa, kun siihen tuntuu kuuluvankin hyvin kattavasti kaikenlaista.
Kiitos Anni! Namibiakin olisi varmasti ihana kohde – sitä itseasiassa eniten mietinkin ensimmäiseksi “oikean” Afrikan kohteekseni. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa avata enemmänkin matkan kuluja – toivottavasti niistä olisi apua ja iloa 🙂
VastaaAnnemaria/Samppanjaa muovimukistamaaliskuu 12, 2018 at 22:20
Vitsi, mä ihailen sun rohkeutta. Ihan yssikseen en uskaltais lähteä Afrikkaan. Oma safarikokemus on valmismatkasta Keniaan, johon sisältyi viikko safarilla. Safari oli mulle sellainen unohtumaton kokemus, mikä toivottavasti ei jää viimeiseksi. Vauvanorsut on muuten maailman hellyttävimpiä otuksia 🙂
Kiitos Annemaria! Sullakin on jo hyvin ehtinyt kerttyä safarikokemusta tuolla viikon Kenian safarilla. Se oli varmasti upea! Vauvanorsut on tosi lutuisia <3
Mua on jo pari vuotta vaivannut kova safari-kuume, eikä nämä sun upeat kuvat yhtään helpottaneet! Ehkä lakkaan odottamasta sopivaa hetkeä perhelomalle ja lähdenkin yksin 🙂 Kiitos kokemuksen jakamisesta ja tiedoista!
Ihailen sun rohkeuttasi lähteä yksin varsinkin Afrikkaan, jossa puhumistasi kauhutarinoista ei ole puutetta. Olimme juuri alkuvuodesta Etelä-Afrikassa ja kaikkialle en siellä yksin lähtisi. Tässä toisaalta huomaa tuon mantereen suuruuden kun jo yhteen valtioon sisältyy todella turvattomia sekä turvallisia alueita.
Tuntuu, että tällä hetkellä monet ovat kirjoittaneet soolomatkoista – se on itselläkin tulevaisuudessa suunnitelmissa. Aikaisemmin Roomassa yksin käyneenä, reissu oli vapauttava ja hyvin erilainen kuin miehen, ystävien tai perheen kanssa tehdyt reissut.
Etelä-Afrikasta mullakin on hieman epävarmempi olo. Kapkaupunkiin ehkä voisi lähteäkin itsekseen, mutta muille alueille en välttämättä. En siis siellä ole koskaan käynyt, mutta selvittelin Etelä-Afrikkaakin nyt yhtenä vaihtoehtoisena kohteena.
Soolomatkat on tosiaan nyt olleet aika paljon esillä. Ihanaa, sillä se varmasti kannustaa monia kokeilemaan matkailua myös yksin! Soolomatkalla fiilis on tosiaan hieman erilainen. Vaikka siinäkin on huonot puolensa, niin tunne on jotekin vapaampi.
Voi minkä Afrikka-kuumeen tämä juttu nostattikaan! Oli todella mielenkiintoista lukea sinun kokemuksia ja vieläpä soolomatkailijana. Afrikka on itselleni vielä vieras maanosa, mutta matka sinne on suunnitelmissa jo ihan lähivuosina. Ykköshaaveena olisi juurikin nuo safarit, mutta tarjontaa tuntuu olevan runsaasti ja hyvin erilaisia. Täytyy tutustua asiaan tarkemmin sitten kun reissu olisi ajankohtainen! 🙂
Kiva kuulla! Safarin päättäminen ei tosiaan ole helppoa, kun safarin tekotapoja on niin monta erilaista ja mahdollisia kohteitakin jopa ihan liiaksi asti. Mahtavaa, että reissu on jo jollain tasolla suunnitteilla!
Oih, miten nostithaan mun Afrikka-kuumetta. Kuusi päivää safarilla on pitkä aika. Kun ekaa kertaa lähtee, ajattelee helposti, että kyllähän minä eläimiä jaksan vaikka kolme viikkoa, mutta kyllä siinä turnausväsymystä tosiaan alkaa olla. Oma ensimmäinen safarikokemukseni oli Kenia + Sanzibar. Tansaniaan tekisi mieleni kyllä myös, ja sitten olen haaveillut overland truckista jossain Namibian tienoilla, mutta pelkään sittenkin olevani liian kermaperse siihen hommaan. 🙂
Juuri näin, ennakkoon tuntui, että kyllähän siellä safarilla jaksaa olla vaikka kuinka ja kauan. Ja olihan se toki ihanaa! Mutta jossain vaiheessa into ei olekaan enää ihan niin suurta.
Overland truck voisi olla myös aika mielenkiintoinen kokemus. Safarille en ehkä sellaisella lähtisi, mutta muuten se voisi olla aika hauska tapa kulkea halki Afrikan.
Tuollainen safari olisi aivan u-nel-ma. Odotan niin sitä, että meidän lapsonen kasvaa vähän isommaksi ja päästään tekemään tuollaisia aktiivilomia eksoottisiin kohteisiin. Ei paljoa eläintarhat vedä vertoja sille, että näkee noita upeita olentoja omassa luonnollisessa elinympäristössään!
Sanopas muuta. On se vaan hienoa nähdä eläimiä omassa elinympäristössään. Tämän jälkeen ei paljoa innosta nähdä leijonia makoilemassa eläintarhan häkissä.
Mun sisareni on ollut kuusi kertaa Tansaniassa safarilla ja joka kerta käsittääkseni eri luonnonpuistossa. Hän jaksaa hehkuttaa noita pitkiä safareita, mutta itse en kyllä montaa päivää välttämättä haluaisia puskia kiertää. kuten sanoit, rupeaisi turnausväsymys varmasti vaivaamaan…
Sansibarista hänellä oli viimeksi hauska kokemus. Siellä oli vaalit ja mistään ei saanut olutta moneen päivään. Siivooja sitten salakuljetti heille olutta huoneeseen sopuhintaan . Pullot piti ehdottomasti piilottaa (jos joku muu kävisi huoneessa) ja siivooja sitten ne huoneesta hoiti pois.
Aika hauska oluen salakuljetus! Mutta siinäpä vasta tansanialaisten safarikohteiden ekspertti. Tuolla määrällä alkaa jo varmasti tuntemaan puistot ja eläimet tosi hyvin.
Vau, Serengetin safari on yksi unelmistani. Näistä kuvistasi ja teksteistäsi välittyy upeasti kokemuksesi ja tunnelmat. Kiitos niistä. Annan kyllä soolomatkasta tuonne kymmenen pistettä! Olet rohkea 🙂
Tansaniassa kävimme aikoinaan sisarentyttäreni, tuolloin n. 15v, kanssa ja kiersimme nuo samat puistot, joista Sinullakin oli mitä ihanampia kuvia! Vaikka Tansania varmaan soolonakin on hieno, niin pidimme kyllä siitä, että olimme omassa porukassa ja saatoimme vitsailla keskenämme eläimiä bongatessamme ja muistella yhdessä juttuja niin iltaisin lodgeissa kuin matkan jälkeenkin.
Porukassa matkustamisessa on varmasti nuo hyvät puolet. Oli mukava, että minullakin oli safarilla matkaseuraa, vaikka en heitä ennestään tuntenutkaan. Safarin aikana oli kiva osoitella toisille bongauksia ja jutella niistä illallisella. Vaikka tokikaan se ei ole sama asia kuin tuttujen kanssa, jolloin matkaa voisi muistella myös jälkikäteen. Viimeisenä päivänä olin safarilla yksin, ja vaikka oli mukava saada koko auto itselleen, silloin huomasi sen, että eläinbongauksista olisi kiva intoilla yhdessä toisen kanssa.
Ei voi kyllä muuta sanoa, että ihan todella upea kokemus on ollut sulla! Mä kävin elämäni ensimmäistä kertaa safarilla äsken päättyneen Sri Lankan reissulla ja jo pelkästään se safari oli wow. Nyt kun luin tämän ja katsoin noita upeita kuvia, tuli megawow -fiilis! Pikkuisen on itseäkin alkanut houkuttaa yksin reissuun lähteminen, tällainen sun reissu menisi kyllä – ei kävisi aika pitkäksi varmasti.
Tuollainen jaettu safari oli tosi hyvä tapa matkustaa yksin, koska kuitenkin seuraa oli koko ajan tarjolla. Vähän etukäteen pelkäsin, että osunko samaan autoon joko jonkun railakkaan kaveriporukan kanssa tai saanko seurakseni perheen, joka ei puhu saaakaan englantia. Onneksi matkaseuran kanssa kävi tosi hyvä tuuri, ja oltiin kaikki aika samantyyppisiä ja myös yhteinen kieli löytyi.
Tansania on suosikkikohteitamme. Olemme olleet siellä muutaman kerran ja niiden kokemuksien pohjalta rohkenen heittää luonnonpuistojen joukkoon Ruahan, joka erinomainen paikka. Hienon kokonaisuuden olet kirjoitellut. Kiitos.
Voi miten ihania kuvia, maisemia ja eläimiä! Safarikuume on ollut täällä korkealla jo pitkään ja pian pääsen käymään Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa. Oli mukava lukea sun ajatuksia ja kokemuksia. Olen miettinyt paljon kuinka monta päivää on sopiva aika, millaisissa paikoissa yöpyä ja mennäkö omatoimisesti vai järjestetyllä safarilla. Kruger on siitä hauska, että siellä pystyy näkemään paljon myös omatoimisesti, mutta toisaalta oppaat varmasti tietävät paremmin kuin jos itse ajaa vain kartan kanssa ympäri. Kuulostaa kyllä hienolta tämä sun reissu!
Kiitos! Krugerin kansallispuisto olisi kiva päästä joskus näkemään. Omatoiminen safari siellä kiinnostaisi kovasti, ja juttujen perusteella eläimiä näkee siellä tosi helposti. Sulla tulee varmasti hieno safari Krugerissa!
Olipa mahtava postaus. Itse en ainakaan vielä ole uskaltautunut lähteä Afrikkaan yksin, mutta safari matkanjärjestäjän kanssa voisi olla ensimmäinen etappi. Kuvat safarilta olivat aivan upeita. Millä kameralla ja objektiivilla kuvaat? Itsellä on Canon 5D, mutta se on pirun painava pitää mukana.
Kiitos Sandra! Tansaniassa mulla oli mukana Canonin 760D ja vähän vanhempi 1000D. Objektiiveista käytin safarilla Canon EF 200mm f/2.8L II USM yhdistettynä 1,4x telejatkeeseen ja Sigman 17-70mm F/2.8-4.5 DC Macroa. Sansibarilla oli käytössä vain 760D ja tuo Sigman putki.
Mä olen haaveillut Canonin täyskennoisista, mutta juuri tuo iso ja painava koko on saanut toistaiseksi luopumaan niistä ja jopa seiskasta.
Ei vitsi, mikä matka! Aivan uuber-upea! <3 Ja niin ihanasti kuvasit noita hetkia vaikkapa siellä autossa, kun tuuli hulmuttaa tukkaa ja ympärillä on safarin upeat maisemat. Ja ihanan rohkeasti lähdit Afrikkaan yksin toteuttamaan tän unelman. Se on niin totta, että yksin matkustaminen kannattaa, pitäisi varmaan itsekin lähteä jonnekin taas pitkästä aikaa yksin. Se tekisi varmasti niin hyvää. 🙂 Ps. täytyy näyttää miehelle tämä postaus, kun yritän myydä sille ideaa Tansanian-lomasta. 😛
Hienoa, että lähdit. Kuusi päivää safarilla kuulostaa pitkältä ajalta. Kävin Ugandassa parin päivän safarilla ja muistelen silloin ajatelleeni, että se riitti sillä kertaa.
Kuudessa päivässä tosiaankin ehti nähdä paljon. Onneksi puistot ja ympäristö vaihtuivat melkein päivittäin, joten joka päivä oli jotakin uutta nähtävää.
Ihana teksti ja upeita kuvia!! <3__<3 Tässä tuli niin kova Tansania-kuume että oksat pois..! Tekisin varmaan samanlaisen yhdistelmämatkan safaria ja rentoilua resortissa, vaikutti täydelliseltä reissulta!
Moikka! Oli mielenkiintoista lukea kirjoitustasi. Itse olen lähdössä reilu kuukauden päästä kuukaudeksi Tansaniaan yksin vapaaehtoistyöhön itse järkkäämääni kohteeseen ja suunnittelen sisällyttäväni siihen safariretken. Oliko käyttämäsi matkanjärjestäjä sattumoisin JM Tours? Valitettavasti ryhmiä ei tuolle ajalle ole, joten joutuisin safarille yksin ja pelkään hinnan nousevan kipukynnyksen yli. 🙁
Moikka! Kuulostaapa upealta! Vapaaehtoistyössä pääsee varmasti näkemään Tansaniaa paremmin paikallisten näkökulmasta.
Mä ostin safarin Meru Slopes and Tours:lta. Retken järjestäjä oli kuitenkin Sayari Tano Tours & Safaris. Monet safarifirmoista tekevät yhteistyötä siten, että yhdistelevät eri firmojen kautta tulevia matkailijoita yhdeksi ryhmäksi. Meidänkin 5 hlön porukassa kaikki olivat ostaneet safarinsa eri firmoista.
Privaattisafarit on tosiaankin tosi kalliita jaettuihin verrattuna. Kannattaa selailla eri safariyrityksiä ja kysellä niistä päivämääriä, matkaohjelmia ja hintoja. Mä käytin sopivien firmojen hakemisen SafariBookings-sivua (https://www.safaribookings.com/).
Toivottavasti löydät sopivan safarin! Käy ihmeessä kertomassa täällä tai somekanavien puolella, miten reissu onnistui 🙂 Olisi kiva kuulla!
En löytänyt nopeasti etsimällä mitään arvioita reissun hinnasta. Olisiko mahdollista saada joku kommentti aiheesta? Eli paljonko koko reissun budjetti oli – ja mitkä lentoreitit / paljonko vaihtoja? 🙂
Itsellä samankaltainen reissu suunnittelussa ja haluaisin vain ymmärtää paremmin paljonko rahaa palaa.
Moikka Joonas!
Koko reissuun taisi mennä noin 2000 euroa. Sekä lennot että safari oli vajaan 1000 e, Sansibarin osuus muutaman satasen.
Safarilla rahaa tarvitsee tuon safarimaksun jälkeen lähinnä vain oppaan ja kokin tippeihin sekä ruokailuun ennen safarin alkamista ja sen jälkeen.
Lensin Ethiopian Airlinesilla. Mennessä oli kaksi vaihtoa: keski-Euroopassa ja Addis Abebassa. Tansaniassa Arushasta (Kilimanjaron kentältä) Sansibarille pääsi suoralla lennolla. Paluumatkalla Sansibarilta Helsinkiin kone pysähtyi Kilimanjarolla (ei kuitenkaan vaihtoa), vaihdot tehtiin Addis Abebassa ja Tukholmassa.
Kysy ihmeessä lisää, jos joku asia mietityttää!
Moikka,
Olipa hyvä että löysin tämän postauksen, tarkoituksena olisi toteuttaa melkein samanlainen reissu yksin. Sansibarilla olisi tosin tarkoitus osallistua Kite surfing leirille. Olen tutkiskellut noita safarifirmoja, haluatko paljastaa omasi? Pahoittelut jos se tuli tekstissä jossain kohtaa esiin!
Moi Nella!
Kite surfing -leiri kuulostaa tosi hauskalta! Vähän kateellisena katselin sitä touhua Sansibarilla 🙂
Mä ostin safarini Meru Slopes Tours & Safaris -yritykseltä. Safarin tosin lopulta toteutti jokin toinen yritys, jonka nimeä en nyt yhtään muista. Olin tosiaan ns. jaetulla safarilla ja todettiin muiden osallistujien kanssa, että jokainen meistä oli ostanut safarinsa eri yrityksiltä, eikä yksikään ollut se, jonka logo autossa oli. Safariyritykset tekevät siis yhteistyötä, jotta saisivat yhdisteltyä yksittäisiä ihmisiä samalle reissulle.
60 Kommenttia
Vau! Ensinnäkin hienoa, että oot uskaltanut lähteä itsekseen Afrikkaan. Mie oon monesti asiaa miettinyt, mutta jotenkin ajatus soolomatkasta ei tunnu kuitenkaan riittävän turvalliselta, vaikkakin siun opeilla se kuulostaa aivan tehtävältä. Toisekseen mitä kuvia! Tansania ja juurikin nuo siun vierailemat paikat keikkuvat omallakin to do -listalla, sitten joskus… Onneksi matkakuumetta voi hillitä (tai villitä?) muiden matkoista lukemalla. 🙂
Kiitos Katariina! Ihanaa, jos onnistuin edes vähän rohkaisemaan soolomatkalle 🙂 Se oli yllättävän helppoa ja turvallisen oloista Tansaniassakin.
Jee, vihdoin Afrikka -postaus! Aivan mielettömän hienoja kuvia olet ottanut. Näyttää kyllä upeilta nuo kaikki pohjoisen puistot. Ne eläinlaumat Serengetissä on varmaan ihan uskomatonta. Sellaista me ei olla koskaan vielä nähty, vaikka toki joskus on esim. tosi isoja puhvelilaumoja tullut vastaan.
Kiitos Elina! Oli hauska kierrellä pohjoisen puistoja samalla muistellen, miltä etelä-Tansanian puistot on teidän kuvissanne näyttäneet. Serengetin laumat olivat tosiaankin näkemisen arvoisia, ja tekivät puistosta vielä omalaatuisemman kuin se olisi ilman niitä ollut.
Hienoja kuvia! Haaveilen pääseväni isompaan luonnonpuistoon, kuten juuri Serengetiin, koska olen käynyt vain päiväretkellä Mikumissa. Minäkään en jaksa kauaa makoilla rannalla, mutta rakastan kävelyitä rantavedessä. Sanzibarilla majoituimme Nungwin lähellä ja kävelyä Nungwiin ja takaisin tuli varmaan 3-4km ja nautin kullä joka hetkestä.
Kiitos Christa! Rantavedessä kävely saa äänen myös minulta 🙂
Ooh, ihania kuvia ja vitsit miten mieletön matka sinulla on ollut. Safarikohteet olivat tuttuja Serengetiä lukuunottamatta. Me ei gepardia nähty, mutta leijonia senkin edestä. Meidän reissuporukka hajosi viimeisenä päivänä, kun muut suuntasivat Sansibarille ja minä sekä yksi jamppa lähdettiin jo kotia kohti. Meillä oli Arushassa päivä aikaa ennen koneen lähtöä ja palkkasimme kävelyoppaan pariksi tunniksi. Kiertelimme Arushan katuja ja olimme ainoat valkoihoiset. Ilman opasta olisi tullut creepy-olo, vaikka meitä oli sentäs kaksi. Toivottavasti kirjoitat matkasta lisää. Afrikasta on aina kiva kuulla 🙂
Arushassa ei tosiaan näkynyt juuri lainkaan valkoihoisia. Oli hurja fiilis ensimmäistä kertaa ajaa lentokentältä läpi Arushan ja todeta, että eihän täällä ole ketään muuta valkoihoista…. Kaupungilla kävellessä taisin lopulta nähdä yhden tai kaksi.
Kävelyoppaan avulla sai varmasti olla paremmin rauhassa. Itseasiassa minultakin muut hännystelijät puuttuivat silloin, kun joku paikallinen oli jo lyöttäytynyt seuraan.
Ah, mitä paikkoja, mitä maisemia! Niin siisti kokonaisuus tuo matka – ihan mahtavaa, että lähdit yksin. Hienoa myös, että reissu onnistui noin hienosti ja sulle jäi fiilis, että yksin lähteminen kannatti. Joskus valmiit retket ovat ihan hyvä vaihtoehto, vaikka niissä voikin sitten olla mukana jotain, mikä ei itseä niin mahdottomasti kiinnosta.
Sanos muuta, jäi tosi hyvä fiilis yksin matkustamisesta. Valmiissa retkissä on tosiaan sekä hyvät että huonot puolensa. Joskus niiden avulla pääsee sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä tai muuten ei pääsisi, joten niilläkin on sijansa matkailussa.
Upeita kuvia! Kuuden päivän safarimatka kuulostaa kyllä melkoisen pitkältä – ainakin itsellä alkaisi varmaan olla jo turtuminen safareihin viimeisten päivien kohdalla. 😀
Kiitos Venla! Joo, kuusi päivää oli jo aika raskas, mutta meni toisaalta ihan hyvin, kun siihen oli ennalta varautunut.
Millainen kokemus oli lentomatka sansibarille, miten valitsit lentoyhtiön ja millainen kone oli? Ollaan mietitty juuri samanlaista matkaa mutta tuo lentomatka maan sisällä hirvittää
Moikka! Maan sisäisiä lentoja ei tainnut operoida kuin yksi-kaksi yhtiötä, joten valinta oli siinä mielessä helppo. Ostin lennon suoraan Precision Airin nettisivuilta ja kaikki meni sen puoleen tosi hyvin.
Lentokone oli tosi samanlainen kuin kotimaassa operoivat koneet Suomessa. Sellainen 2+2 -rivinen potkurikone. Lento oli kaikenkaikkiaan tosi normaali kokemus. Eli rohkeasti vaan varaamaan lentoa!
Upeaa kuulla että reissusta jäi näin paljon hyviä muistoja! Tiesin kyllä jo etukäteen, että hyvin sä pärjäät 🙂 Tähän oli hyvin tiivistetty eri kansallispuistojen eroja. Kun en ole vielä koko Afrikassa käynyt, niin en ole oikeastaan tajunnut miten erilaisia nuo Tansanian alueet ovat keskenään.
Harmittaa kun uudet tekijänoikeuslait vei mennessään meidän kaikki Muumi-tallenteet. Tuo sun mainitsemasi jakso oli mun suosikki, mukavasti matkailun ja seikkailun tuntua 😀
Kiva kuulla 🙂 Voi ei, mitä teidän muumitallenteille kävi?! Mulla on vieläkin jossain jemmassa 12 vhs-kasettia, joissa on melkein kaikki muumijaksot ehkä ihan kaikkein uusimpia lukuunottamatta. Niitä vaan on enää vähän paha katsoa, kun ei tuota nauhuria enää löydy talosta…
Monilla taitaa olla sama ongelma vhs-kasettien kanssa 😀 Meillä oli kaikki jaksot tallennettuna Elisa Viihteeseen, kunnes uusi laki poisti sieltä kaikki yli 2 vuotta vanhat tallenteet. Sen kannalta onni, että lasten innokkain muumivaihe taitaa olla jo ohi 😀
Ou nou. No jos muumivaihe palaa ja saat jostain vhs-nauhurin, tiedät mistä saa kasetit lainaan 😀
Aivan upeita kuvia! Serengetille lähtisin itsekin mieluusti ja se olikin harkinnassa mutta lopulta päädyimme lähtemään Namibiaan.
Aiotko kirjoittaa matkan kuluista? Olisi kiinnostavaa kuulla minkälaisella hinnalla tällainen matka irtoaa, kun siihen tuntuu kuuluvankin hyvin kattavasti kaikenlaista.
Kiitos Anni! Namibiakin olisi varmasti ihana kohde – sitä itseasiassa eniten mietinkin ensimmäiseksi “oikean” Afrikan kohteekseni. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa avata enemmänkin matkan kuluja – toivottavasti niistä olisi apua ja iloa 🙂
Vitsi, mä ihailen sun rohkeutta. Ihan yssikseen en uskaltais lähteä Afrikkaan. Oma safarikokemus on valmismatkasta Keniaan, johon sisältyi viikko safarilla. Safari oli mulle sellainen unohtumaton kokemus, mikä toivottavasti ei jää viimeiseksi. Vauvanorsut on muuten maailman hellyttävimpiä otuksia 🙂
Kiitos Annemaria! Sullakin on jo hyvin ehtinyt kerttyä safarikokemusta tuolla viikon Kenian safarilla. Se oli varmasti upea! Vauvanorsut on tosi lutuisia <3
Mua on jo pari vuotta vaivannut kova safari-kuume, eikä nämä sun upeat kuvat yhtään helpottaneet! Ehkä lakkaan odottamasta sopivaa hetkeä perhelomalle ja lähdenkin yksin 🙂 Kiitos kokemuksen jakamisesta ja tiedoista!
Yksin lähteminenkin on hyvä vaihtoehto 🙂 Kiva jos tästä oli iloa ja apua!
Ihailen sun rohkeuttasi lähteä yksin varsinkin Afrikkaan, jossa puhumistasi kauhutarinoista ei ole puutetta. Olimme juuri alkuvuodesta Etelä-Afrikassa ja kaikkialle en siellä yksin lähtisi. Tässä toisaalta huomaa tuon mantereen suuruuden kun jo yhteen valtioon sisältyy todella turvattomia sekä turvallisia alueita.
Tuntuu, että tällä hetkellä monet ovat kirjoittaneet soolomatkoista – se on itselläkin tulevaisuudessa suunnitelmissa. Aikaisemmin Roomassa yksin käyneenä, reissu oli vapauttava ja hyvin erilainen kuin miehen, ystävien tai perheen kanssa tehdyt reissut.
Etelä-Afrikasta mullakin on hieman epävarmempi olo. Kapkaupunkiin ehkä voisi lähteäkin itsekseen, mutta muille alueille en välttämättä. En siis siellä ole koskaan käynyt, mutta selvittelin Etelä-Afrikkaakin nyt yhtenä vaihtoehtoisena kohteena.
Soolomatkat on tosiaan nyt olleet aika paljon esillä. Ihanaa, sillä se varmasti kannustaa monia kokeilemaan matkailua myös yksin! Soolomatkalla fiilis on tosiaan hieman erilainen. Vaikka siinäkin on huonot puolensa, niin tunne on jotekin vapaampi.
Voi minkä Afrikka-kuumeen tämä juttu nostattikaan! Oli todella mielenkiintoista lukea sinun kokemuksia ja vieläpä soolomatkailijana. Afrikka on itselleni vielä vieras maanosa, mutta matka sinne on suunnitelmissa jo ihan lähivuosina. Ykköshaaveena olisi juurikin nuo safarit, mutta tarjontaa tuntuu olevan runsaasti ja hyvin erilaisia. Täytyy tutustua asiaan tarkemmin sitten kun reissu olisi ajankohtainen! 🙂
Kiva kuulla! Safarin päättäminen ei tosiaan ole helppoa, kun safarin tekotapoja on niin monta erilaista ja mahdollisia kohteitakin jopa ihan liiaksi asti. Mahtavaa, että reissu on jo jollain tasolla suunnitteilla!
Oih, miten nostithaan mun Afrikka-kuumetta. Kuusi päivää safarilla on pitkä aika. Kun ekaa kertaa lähtee, ajattelee helposti, että kyllähän minä eläimiä jaksan vaikka kolme viikkoa, mutta kyllä siinä turnausväsymystä tosiaan alkaa olla. Oma ensimmäinen safarikokemukseni oli Kenia + Sanzibar. Tansaniaan tekisi mieleni kyllä myös, ja sitten olen haaveillut overland truckista jossain Namibian tienoilla, mutta pelkään sittenkin olevani liian kermaperse siihen hommaan. 🙂
Juuri näin, ennakkoon tuntui, että kyllähän siellä safarilla jaksaa olla vaikka kuinka ja kauan. Ja olihan se toki ihanaa! Mutta jossain vaiheessa into ei olekaan enää ihan niin suurta.
Overland truck voisi olla myös aika mielenkiintoinen kokemus. Safarille en ehkä sellaisella lähtisi, mutta muuten se voisi olla aika hauska tapa kulkea halki Afrikan.
Tuollainen safari olisi aivan u-nel-ma. Odotan niin sitä, että meidän lapsonen kasvaa vähän isommaksi ja päästään tekemään tuollaisia aktiivilomia eksoottisiin kohteisiin. Ei paljoa eläintarhat vedä vertoja sille, että näkee noita upeita olentoja omassa luonnollisessa elinympäristössään!
Sanopas muuta. On se vaan hienoa nähdä eläimiä omassa elinympäristössään. Tämän jälkeen ei paljoa innosta nähdä leijonia makoilemassa eläintarhan häkissä.
Mun sisareni on ollut kuusi kertaa Tansaniassa safarilla ja joka kerta käsittääkseni eri luonnonpuistossa. Hän jaksaa hehkuttaa noita pitkiä safareita, mutta itse en kyllä montaa päivää välttämättä haluaisia puskia kiertää. kuten sanoit, rupeaisi turnausväsymys varmasti vaivaamaan…
Sansibarista hänellä oli viimeksi hauska kokemus. Siellä oli vaalit ja mistään ei saanut olutta moneen päivään. Siivooja sitten salakuljetti heille olutta huoneeseen sopuhintaan . Pullot piti ehdottomasti piilottaa (jos joku muu kävisi huoneessa) ja siivooja sitten ne huoneesta hoiti pois.
Aika hauska oluen salakuljetus! Mutta siinäpä vasta tansanialaisten safarikohteiden ekspertti. Tuolla määrällä alkaa jo varmasti tuntemaan puistot ja eläimet tosi hyvin.
Vau, Serengetin safari on yksi unelmistani. Näistä kuvistasi ja teksteistäsi välittyy upeasti kokemuksesi ja tunnelmat. Kiitos niistä. Annan kyllä soolomatkasta tuonne kymmenen pistettä! Olet rohkea 🙂
Ihana kommentti! Kiitos Eeva!
Tansaniassa kävimme aikoinaan sisarentyttäreni, tuolloin n. 15v, kanssa ja kiersimme nuo samat puistot, joista Sinullakin oli mitä ihanampia kuvia! Vaikka Tansania varmaan soolonakin on hieno, niin pidimme kyllä siitä, että olimme omassa porukassa ja saatoimme vitsailla keskenämme eläimiä bongatessamme ja muistella yhdessä juttuja niin iltaisin lodgeissa kuin matkan jälkeenkin.
Porukassa matkustamisessa on varmasti nuo hyvät puolet. Oli mukava, että minullakin oli safarilla matkaseuraa, vaikka en heitä ennestään tuntenutkaan. Safarin aikana oli kiva osoitella toisille bongauksia ja jutella niistä illallisella. Vaikka tokikaan se ei ole sama asia kuin tuttujen kanssa, jolloin matkaa voisi muistella myös jälkikäteen. Viimeisenä päivänä olin safarilla yksin, ja vaikka oli mukava saada koko auto itselleen, silloin huomasi sen, että eläinbongauksista olisi kiva intoilla yhdessä toisen kanssa.
Ei voi kyllä muuta sanoa, että ihan todella upea kokemus on ollut sulla! Mä kävin elämäni ensimmäistä kertaa safarilla äsken päättyneen Sri Lankan reissulla ja jo pelkästään se safari oli wow. Nyt kun luin tämän ja katsoin noita upeita kuvia, tuli megawow -fiilis! Pikkuisen on itseäkin alkanut houkuttaa yksin reissuun lähteminen, tällainen sun reissu menisi kyllä – ei kävisi aika pitkäksi varmasti.
Tuollainen jaettu safari oli tosi hyvä tapa matkustaa yksin, koska kuitenkin seuraa oli koko ajan tarjolla. Vähän etukäteen pelkäsin, että osunko samaan autoon joko jonkun railakkaan kaveriporukan kanssa tai saanko seurakseni perheen, joka ei puhu saaakaan englantia. Onneksi matkaseuran kanssa kävi tosi hyvä tuuri, ja oltiin kaikki aika samantyyppisiä ja myös yhteinen kieli löytyi.
Tansania on suosikkikohteitamme. Olemme olleet siellä muutaman kerran ja niiden kokemuksien pohjalta rohkenen heittää luonnonpuistojen joukkoon Ruahan, joka erinomainen paikka. Hienon kokonaisuuden olet kirjoitellut. Kiitos.
Kitos Asko! Ruaha ja muutkin etelä-Tansanian puistot voisivat olla hyvä kokemus myös.
Voi miten ihania kuvia, maisemia ja eläimiä! Safarikuume on ollut täällä korkealla jo pitkään ja pian pääsen käymään Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa. Oli mukava lukea sun ajatuksia ja kokemuksia. Olen miettinyt paljon kuinka monta päivää on sopiva aika, millaisissa paikoissa yöpyä ja mennäkö omatoimisesti vai järjestetyllä safarilla. Kruger on siitä hauska, että siellä pystyy näkemään paljon myös omatoimisesti, mutta toisaalta oppaat varmasti tietävät paremmin kuin jos itse ajaa vain kartan kanssa ympäri. Kuulostaa kyllä hienolta tämä sun reissu!
Kiitos! Krugerin kansallispuisto olisi kiva päästä joskus näkemään. Omatoiminen safari siellä kiinnostaisi kovasti, ja juttujen perusteella eläimiä näkee siellä tosi helposti. Sulla tulee varmasti hieno safari Krugerissa!
Olipa mahtava postaus. Itse en ainakaan vielä ole uskaltautunut lähteä Afrikkaan yksin, mutta safari matkanjärjestäjän kanssa voisi olla ensimmäinen etappi. Kuvat safarilta olivat aivan upeita. Millä kameralla ja objektiivilla kuvaat? Itsellä on Canon 5D, mutta se on pirun painava pitää mukana.
Kiitos Sandra! Tansaniassa mulla oli mukana Canonin 760D ja vähän vanhempi 1000D. Objektiiveista käytin safarilla Canon EF 200mm f/2.8L II USM yhdistettynä 1,4x telejatkeeseen ja Sigman 17-70mm F/2.8-4.5 DC Macroa. Sansibarilla oli käytössä vain 760D ja tuo Sigman putki.
Mä olen haaveillut Canonin täyskennoisista, mutta juuri tuo iso ja painava koko on saanut toistaiseksi luopumaan niistä ja jopa seiskasta.
Ei vitsi, mikä matka! Aivan uuber-upea! <3 Ja niin ihanasti kuvasit noita hetkia vaikkapa siellä autossa, kun tuuli hulmuttaa tukkaa ja ympärillä on safarin upeat maisemat. Ja ihanan rohkeasti lähdit Afrikkaan yksin toteuttamaan tän unelman. Se on niin totta, että yksin matkustaminen kannattaa, pitäisi varmaan itsekin lähteä jonnekin taas pitkästä aikaa yksin. Se tekisi varmasti niin hyvää. 🙂 Ps. täytyy näyttää miehelle tämä postaus, kun yritän myydä sille ideaa Tansanian-lomasta. 😛
Kiitos Sonja! <3 Yksin matkustamisessa on tosiaankin hyvät puolensa. Ihan mahtavaa, jos päädytte lähtemään Tansaniaan!
Hienoa, että lähdit. Kuusi päivää safarilla kuulostaa pitkältä ajalta. Kävin Ugandassa parin päivän safarilla ja muistelen silloin ajatelleeni, että se riitti sillä kertaa.
Kuudessa päivässä tosiaankin ehti nähdä paljon. Onneksi puistot ja ympäristö vaihtuivat melkein päivittäin, joten joka päivä oli jotakin uutta nähtävää.
Ihana teksti ja upeita kuvia!! <3__<3 Tässä tuli niin kova Tansania-kuume että oksat pois..! Tekisin varmaan samanlaisen yhdistelmämatkan safaria ja rentoilua resortissa, vaikutti täydelliseltä reissulta!
Kiitos Emilia!! Tuo oli tosiaan mainio yhdistelmä elämiä + seikkailua sekä leppoisampaa rantalomaa. Huippua, jos Tansania-kuume kasvoi 😉
Moikka! Oli mielenkiintoista lukea kirjoitustasi. Itse olen lähdössä reilu kuukauden päästä kuukaudeksi Tansaniaan yksin vapaaehtoistyöhön itse järkkäämääni kohteeseen ja suunnittelen sisällyttäväni siihen safariretken. Oliko käyttämäsi matkanjärjestäjä sattumoisin JM Tours? Valitettavasti ryhmiä ei tuolle ajalle ole, joten joutuisin safarille yksin ja pelkään hinnan nousevan kipukynnyksen yli. 🙁
Moikka! Kuulostaapa upealta! Vapaaehtoistyössä pääsee varmasti näkemään Tansaniaa paremmin paikallisten näkökulmasta.
Mä ostin safarin Meru Slopes and Tours:lta. Retken järjestäjä oli kuitenkin Sayari Tano Tours & Safaris. Monet safarifirmoista tekevät yhteistyötä siten, että yhdistelevät eri firmojen kautta tulevia matkailijoita yhdeksi ryhmäksi. Meidänkin 5 hlön porukassa kaikki olivat ostaneet safarinsa eri firmoista.
Privaattisafarit on tosiaankin tosi kalliita jaettuihin verrattuna. Kannattaa selailla eri safariyrityksiä ja kysellä niistä päivämääriä, matkaohjelmia ja hintoja. Mä käytin sopivien firmojen hakemisen SafariBookings-sivua (https://www.safaribookings.com/).
Toivottavasti löydät sopivan safarin! Käy ihmeessä kertomassa täällä tai somekanavien puolella, miten reissu onnistui 🙂 Olisi kiva kuulla!
Sama suunta samaan aikaan ja myös yksin liikkeellä. Hyvä me!
Osuipa hauskasti! Jee! 🙂
Helou!
En löytänyt nopeasti etsimällä mitään arvioita reissun hinnasta. Olisiko mahdollista saada joku kommentti aiheesta? Eli paljonko koko reissun budjetti oli – ja mitkä lentoreitit / paljonko vaihtoja? 🙂
Itsellä samankaltainen reissu suunnittelussa ja haluaisin vain ymmärtää paremmin paljonko rahaa palaa.
Iso kiitos jo etukäteen!
Moikka Joonas!
Koko reissuun taisi mennä noin 2000 euroa. Sekä lennot että safari oli vajaan 1000 e, Sansibarin osuus muutaman satasen.
Safarilla rahaa tarvitsee tuon safarimaksun jälkeen lähinnä vain oppaan ja kokin tippeihin sekä ruokailuun ennen safarin alkamista ja sen jälkeen.
Lensin Ethiopian Airlinesilla. Mennessä oli kaksi vaihtoa: keski-Euroopassa ja Addis Abebassa. Tansaniassa Arushasta (Kilimanjaron kentältä) Sansibarille pääsi suoralla lennolla. Paluumatkalla Sansibarilta Helsinkiin kone pysähtyi Kilimanjarolla (ei kuitenkaan vaihtoa), vaihdot tehtiin Addis Abebassa ja Tukholmassa.
Kysy ihmeessä lisää, jos joku asia mietityttää!
Moikka,
Olipa hyvä että löysin tämän postauksen, tarkoituksena olisi toteuttaa melkein samanlainen reissu yksin. Sansibarilla olisi tosin tarkoitus osallistua Kite surfing leirille. Olen tutkiskellut noita safarifirmoja, haluatko paljastaa omasi? Pahoittelut jos se tuli tekstissä jossain kohtaa esiin!
Moi Nella!
Kite surfing -leiri kuulostaa tosi hauskalta! Vähän kateellisena katselin sitä touhua Sansibarilla 🙂
Mä ostin safarini Meru Slopes Tours & Safaris -yritykseltä. Safarin tosin lopulta toteutti jokin toinen yritys, jonka nimeä en nyt yhtään muista. Olin tosiaan ns. jaetulla safarilla ja todettiin muiden osallistujien kanssa, että jokainen meistä oli ostanut safarinsa eri yrityksiltä, eikä yksikään ollut se, jonka logo autossa oli. Safariyritykset tekevät siis yhteistyötä, jotta saisivat yhdisteltyä yksittäisiä ihmisiä samalle reissulle.
Mä valitsin oman safariyritykseni safaribookings.com -sivustolta. Toisessa postauksessa avasin vähän enemmän safarin valintaan liittyviä asioita. Ootkohan jo lukaissut sen? http://suunnatonmatkablogi.pallontallaajat.net/2018/10/15/kuinka-valita-sopiva-safarimatka/
Kysy ihmeessä, jos jotain tulee vielä mieleen! 🙂