Aamuaurinko kajastaa telttakankaan läpi ja kuulet luonnon heräilevän uuteen päivään. Teltasta ulos möngittyäsi näet yhden Kalliovuorten huipuista ihan vieressäsi ja katselet, kuinka oravanpoikaset kirmaavat puiden juurilla. Hetken päästä huomaat että vapitiperhe on asettautunut ruokailemaan viereiselle tyhjälle telttapaikalle.
Olimme juuri saapuneet Kanadaan ja vietimme nyt ensimmäistä yötä Jasperin kansallispuistossa. Tuntui, kuin Kalliovuoret toivottaisivat meidät tervetulleiksi. Täydellisempää aamua ei voisi kuvitella.
Jasperin kylä
Majoituimme Jasperin kylän lähettyvillä sijaitsevalle Whistlerin leirintäalueelle. Täältä oli kätevä ajaa kylille aamupalalle, sillä vaikka olimmekin reissussa teltan ja makuupussien kanssa, ruokailun olimme päättäneet järjestää ravintoloissa ja kahviloissa.
Millainen aamupalapaikka Jasperista löytyikään! Smitty’s oli perinteinen diner, joka tarjosi järjettömän kattavan aamiaisvalikoiman toasteista massiivisiin annoksiin pekoneineen ja paistettuine perunoineen. Tarjoilijat kiertelivät kahvipannujen kanssa täyttäen kahvikuppeja sitä mukaa kun ne tyhjenivät. Lounasta ja iltapalaakin Smitty’stä olisi löytynyt, mutta me valikoimme sen kanta-aamupalapaikaksemme.
Aamun ohjelmaamme kuului myös käynti Jasperin kansallispuiston Information Centressä, joka sijaitsee näppärästi keskellä kylää. Jokaiseen kansallispuistoon saavuttaessa kannattaakin käydä näissä infopisteissä hakemassa vinkkejä ja kuuntelemassa tuoreimmat tiedot esimerkiksi karhuhavainnoista tai sääolosuhteista, etenkin jos suunnittelee lähtevänsä retkeilemään vähänkin kauemmas.
Osuimme infopisteeseen juuri parahiksi, kun käynnissä oli kulkulupien jako Mount Edith Cavellille. Jaa niin mihin? Sitä mekin ihmettelimme. Selvisi, että paikka olisi oikein kaunis, ja rakennustöiden vuoksi sinne päästettäisiin nyt vain rajattu määrä ihmisiä. Vailla minkäänlaista käsitystä siitä, mitä Mount Edith Cavellilta löytäisimme, lunastimme kulkulupamme samalle päivälle. Kai paikan täytyisi olla hieno, jos sinne kerran kulkulupia jaetaan. Eikö?
Näkymä teltaltamme Whistlers Mountainille
Pyramid Mountain
Lupalappumme oikeutti vierailuun Mt Edith Cavellilla vasta iltapäivällä, joten meillä oli hyvin aikaa pienelle retkelle läheisellä Pyramid Lakella. Netistä lukemani suitsutuksen perusteella odotin upeaa paikkaa, joten pettymys oli hienoinen, kun saavuimme paikalle. Resorttien ohi ajettuamme pysäköimme auton tien reunaan pienelle pysäköintipaikalle. Laskeuduimme polkua pitkin järven rantaan ja jatkoimme kapeaa siltaa pitkin Pyramid Islandin saarelle.
Tämä on ilmeisen suosittu paikka häiden ja erilaisten juhlien järjestämiseen. Juhlallisuuksia ei nyt ollut käynnissä, mutta paikalla olleista plakaateista luimme, kuinka rakas paikka Pyramid Island monelle on. Meitä paikka ei kuitenkaan sykähdyttänyt. Toki järven yli oli ihan kohtuulliset maisemat vuorille, mutta villiruusujen lisäksi mitään erityisen ihmeellistä täältä ei tuntunut löytyvän.
Saaren kärkeen päästessämme kohtasimme sentään hienon näkymän. Järven vieressä kohoaa massiivinen Pyramid Mountain, jonka olimme bonganneet jo aiemmin Maligne Lookout -näköalapaikalta. Pyramid Mountain eroaa muista vuorista punertavan värinsä ansiosta. Pyramidin muotoinen valtava vuori näyttää siltä, että jättiläinen olisi napannut pelinappulan jostain toisesta lautapelistä ja asettanut sen keskelle Kalliovuorten harmaata vuoristoa.
Lyhyen saarivisiitin jälkeen lähdimme nousemaan viereistä rinnettä ylös kohti näköalapaikkaa. Polku kiemurteli ylöspäin metsän siimeksessä. Välillä vastaan tuli muita retkeilijöitä, usein koirien kanssa. Välillä kuulimme kulkusen kilinää kohdatessamme vastaantulijan. Muutamat olivat varustaneet reppunsa karhukelloilla, joiden on tarkoitus pitää ääntä siten, että karhu osaa väistää ihmistä. En usko, että kelloista on paljoakaan hyötyä, sillä mekin kuulimme kellot vasta siinä vaiheessa, kun ihminen oli aivan kohdalla. Luulisi karhunkin kuulevan ensin askelten äänen.
Useita metsäkukkia ihailtuamme (tai minä niitä lähinnä ihailin – ja valokuvasin) saavuimme punaisten lepotuolien luo. Nämä tuolit tuntuvat olevan the juttu Kanadassa. Kansallispuistoissa niitä on ripoteltu lähes jokaiselle näköalapaikalle. Täältä avautuikin ihan mukava näkymä Pyramid Mountainille, jota olimme jo vedenrajasta ihmetelleet.
Leppoisan aamulenkin jälkeen olikin jo aika varautua seuraavaan kohteeseen, retkeen Mt Edith Cavellille.
Mitä kaikkia Kalliovuorten road tripimme pitikään sisällään? Tutustu USA:ssa ja Kanadassa kierrelleen road tripimme reittiin ja matkaohjelmaan.
Lue myös Jasperin kansallispuiston muut postaukset:
- Ensimmäinen päivä Kanadassa: kun stereotypiat paljastuivat todeksi
- Maligne Laken helposti saavutettavat luontokohteet Kanadan Kalliovuorilla
- Mount Edith Cavell: ensimmäinen jäätikkö ja karhuvaara Kalliovuorilla
Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
24 Kommenttia
Voi vitsi tuo aamukuvaus, mun unelma! Just tommonen Disney-moment. <3 Ja todella upea kyllä tuo Pyramin-vuori. Innolla ootan, että minkälainen upeus se Edit Cavell on!
Ou nou, älä nyt kuitenkaan odota liikoja! Mikään ei ole matkailussa pahempaa kuin odottaa kohteelta todella paljon, ja joutua sitten pettymään kun kohde olikin vain “aika kiva” 😉
Upeat vuoret ja kuvat niistä! Onneksi ette törmänneet karhuihin 🙂
Pyramid Mountain oli kyllä aika upea. Sen on tajunnut kunnolla vasta näin jälkikäteen kuvia katsellessa.
Ei noi maisemat musta hullumpia sentään ole 🙂 Mutta ymmärrän hyvin sun fiilikset kyllä. Itsellekin on käynyt niin, että on mennyt reissulla johonkin paikkaa, jota on hehkutettu eri lähteissä kovasti, mutta sitten kun sinne menee itse, niin ei tajua paikan suosiota ollenkaan. Mutta näin kai se on, että eri ihmiset innostuvat eri tavalla eri paikoista.
Ei tosiaan 🙂 Ihan totta kyllä, että ihmiset katsovat maailmaa ja eri paikkoja eri tavoilla. Ja varmasti näissä vaikuttaa sekin, minkälaisesta maasta ja ympäristöstä itse on kotoisin. Suomalaisille järvellä oleva saari ei ehkä ole se kaikkein kummallisin juttu.
Ihana postaus! <3 Tulee olo, että haluaa kaivaa vaelluskengät esille, hypätä lentokoneeseen ja lähteä juuri noille poluille samoilemaan.
Kiitos Anne, ihana kuulla! Minäkin voisin lähteä tuonne uudelleen 🙂
Hienoja maisemia ja mahtavia kuvia!
Voin vain kuvitella oravanpoikaset leikkimässä noissa näkymissä. 🙂
Hih, sanos muuta!
Ihana aamu! Tuli niin ikävä Kanadaan, kun luki tätä. Mekin kävimme Pyramid Lakella ja olen kanssasi samaa mieltä, ettei se järveä kummoisempi ollut. Reissun aikana näimme paljon hienompia järvimaisemia. Nyt alkoi kiinnostamaan minkälainen oli Mt. Edith Cavel. Siitä kuulemme ehkä seuraavaksi? 🙂
Kanada on <3 Lohdullista kuulla, ettei Pyramid Lake kauheasti sykähdyttänyt sinuakaan.
Mt Edith Cavellista muuten julkaisin juuri postauksen 🙂 Löytyy täältä.
Kuulostaapa ihanalta tuo periamerikkalainen diner-aamupala. Niitä on kyllä ikävä. Uteliaana minunkin piti käydä jo seuraavassa postauksessa kurkkaamassa, miltä se Mount Edith Cavell näytti! 🙂
Hauskaa, kun kävit kurkkaamassa 🙂 Dinerien aamiaisvalikoimista kyllä löytyi valinnanvaraa joka makuun.
Tällaiset luontomatkailupostaukset ovat omiaan nostattamaan reissukuumetta! Ihmeellisintä maailmallakin on usein se luonto, ei niinkään kaupungit tai ihmisen rakentamat monumentit. Tykkään!
Ihanaa Pia! Olen ihan samaa mieltä – erityisesti kaupungit alkavat toistaa hyvin pian itseään, mutta luonto on aina erilaista eri puolilla maailmaa.
Äskettäin kävimme Vancouverissa ja sieltä käsin Squamishissa, jossa nousimme hetkeksi vuorille hiukan patikoimaankin.
Whistlerissä asti emme käyneet ja tietysti Kalliovuorten alueella olisi meille vielä paljon muutakin nähtävää, mutta kaksi syysmatkaa peräkkäin Kanadaan tarkoittanee jo sitä, että välillä jotain muuta kuin Kanadaa 🙂
Heh, ymmärrän hyvin! Kanada on ihana ja Kalliovuorille olisi mahtavaa palata, mutta välillä täytyy käydä jossain muuallakin.
Tulipas ikävä tuonne Pohjois-Amerikan mantereelle, mahtava ja helposti saavutettava luonto, sekä dinerit sun muut ihanuudet! Luontoloma helpoimmillaan Ymmärrän tuon lievän pettymyksen tunteen oikein hyvin, kun vastaan tulee jotain “ihan kivaa” vaikka odotukset ovat hehkutuksen myötä olleet tosi korkealla. Toivottavasti löysitte kuitenkin niitä sykähdyttäviäkin paikkoja matkallanne!
Pohjois-Amerikassa on tosiaan ihan helppo matkustaa, ja sieltä löytyy upeita luontokohteita! Kyllä – löysimme niitä sykähdyttäviäkin paikkoja <3
Tuonne olisi kyllä päästävä joskus, hienot kuvat! Vuoret vetää kummasti aina lakeuksien kasvattia puoleensa ja Kanadassa niitä näyttää riittävän 🙂
Kiitos Jonna! Vuorissa on tosiaan joku kummallinen vetovoima. Suomessakin eniten ihastuttaa tunturit ja muut kumpuilevat maisemat. Ja Kanada ja Kalliovuoret olivat upeita!
Ihana tuo alun kuvaus teidän aamusta, kyllä kelpaisi! Näistä teidän USA:n ja Kanadan jutuista on kasvanut niin kova matkakuume, että Kanada on kiilannut aika monen muun kohteen ohi kohdelistalla! Tavoitteena olisi päästä parin vuoden sisään näihin maisemiin itsekin 🙂
Ihana kuulla! Kanada (ja USA) on monin paikoin tosi kaunis ja helppo matkakohde. Kalliovuoret menivät heittämällä mun lempimatkakohteideni joukkoon.