Pallontallaajat.net
Valikko
Jordania

Wadi Rum – unohtumaton matka punaisessa autiomaassa

toukokuu 10, 2017
Jordania, autiomaa, unesco

Punaisen eri sävyt vilisevät silmissä ja horisontista nousee aina vain uusia valtavankokoisia kalliomuodostelmia. Tuuli humisee korvissa ja mietit, miten tällainen paikka voikaan olla olemassa.

Tämä on Wadi Rum. Ahvenanmaan kokoinen suojeltu autiomaa-alue Jordaniassa, Saudi Arabian rajan tuntumassa. Wadi Rum on suosittu retkikohde. Yleisimmin Wadi Rumiin suunnataan Aqabasta, mutta sinne pääsee kulkemaan myös Petrasta. Wadi Rumiin tehdään useimmiten yhden tai kahden päivän vierailuja. Kahden päivän reissulla yöpyminen tapahtuu oman retkenjärjestäjän beduiiniteltoissa. Wadi Rum on niin valtavan kokoinen, että autiomaan saa parhaiten haltuun jeeppisafarilla. Autiomaassa voi liikkua myös kameleilla, tai jos hiekassa tarpominen kiinnostaa, järjestetään sinne myös vaellusretkiä.

Me halusimme kokea autiomaan yön, joten upean tähtitaivaan toivossa varasimme itsellemme kahden päivän retken Wadi Rumiin. Sopivaa retkenjärjestäjää etsittyäni päädyimme Bedouin Directionsiin. Retkenjärjestäjän valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa, sillä ainakin osa Aqabassa toimivista yrityksistä ei vie matkailijoita Wadi Rumin kansallispuistoon, vaan jonnekin sen laitamille.

Bedouin Directionsilla on valikoimissa useita eri retkivaihtoehtoja. Kävin sähköpostikeskustelua yrityksen omistajan Mehedin kanssa, ja saimme valittua meille sopivan retken. Yhteydenpito Mehedin kanssa toimi todella sujuvasti. Hyvällä englanninkielellä hän osasi neuvoa meille, kuinka Petrasta kannattaa saapua Wadi Rumiin ja miten Wadi Rumista pääsee edelleen jatkamaan matkaa Aqabaan. Mehedi osasi myös varoittaa mahdollisista huijausyrityksistä Wadi Rumiin saapuessa. Niistä kirjoitin enemmän edellisessä postauksessa.

Valitsemallamme retkellä kiertelimme koko päivän Wadi Rumissa pysähtyen useissa eri paikoissa. Monet näistä paikoista kuuluvat myös muiden retkenjärjestäjien ohjelmaan, joten päivän aikana varmasti kohtaa myös muita turisteja.

Jordania, autiomaa, dyyni, kallio

Lawrence Spring

Wadi Rumin kylässä hyppäsimme jeepin kyytiin ja suuntasimme kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa, Lawrence Springiä. Tämä on suojaisa paikka kallion kyljessä ja nimensä mukaisesti siellä virtaa vesi. Lawrence Spring on saanut nimensä brittiupseeri T. E. Lawrencen mukaan. Tämä herra liikkui ensimmäisen maailmansodan aikana Wadi Rumissa ja auttoi beduiineja taistelemaan ottomaaneja vastaan. Lawrencen nimi nousee esille hyvin usein Wadi Rumissa liikuttaessa, ja onpa hänestä tehty myös elokuva, Arabian Lawrence.

Lawrence Springillä voi ihmetellä kamelien juottopistettä ja ihailla Wadi Rumin maisemaa. Täällä voi tuntea orastavan innostuksen ja jännityksen. Mitä autiomaaretki tuokaan vielä tullessaan.

Vietimme Wadi Rumin alkupisteessä jonkin aikaa, sillä jaoimme retken kahden saksalaisen kanssa. He olivat valinneet ensimmäiselle etapille kameliratsastuksen, ja vaikka he Wadi Rumin kylästä lähtivät meitä ennen, jouduimme hyvän aikaa odottelemaan heitä ensimmäisellä pysähdyspaikalla.

Jordania, autiomaa

Jordania, autiomaa, kameli

Khazali Canyon

Retken toinen pysähdyspaikka oli Khazali Canyon, joka on aikoinaan toiminut beduiinien pysähdyspaikkana. Kanjonin seinille on taiteiltu vanhoja kaiverruksia. Kanjoni on kapea ja siellä voi olla paljon turisteja samaan aikaan. Kanjoniin kannattaa varustautua tukevilla kengillä, sillä kivillä tasapainoilu ja ihmisten väisteleminen voi olla haastavaa flip flopeilla.

Jordania, autiomaa, kalliomaalaus, kalliokaiverrus

Red Sand Dunes

Korkeiden kallioseinämien suojassa kohoaa valtavan korkea punainen hiekkadyyni. Hetken sitä ihmeteltyämme oppaamme kaivoi jeepin takaluukusta “sand boardin”. Lumilaudan! Lauta kainalossa rämmimme vuorotellen upottavassa hiekassa kohti korkeuksia. Oli ihan hauska kokemus lasketella dyyniä alas laudan päällä. Kovin suurta vauhtia lauta ei tarjoa, sillä hiekka ei luonnollisestikaan luista yhtä hyvin kuin lumi. Jos haluaa pelata varman päälle, voi laudalle istua ja laskea dyyniä alas kuin pulkalla. Taitavammat laskettelevat dyyniä alas kuin lumilautaillen.

Beduiinioppaamme oli kauhuissaan, kun huomasi Miehen kiinnittävän lumilaudan siteitä kiinni. Se on tosi vaarallista – siinä voi taittaa jalkansa! Minä myhäilin vieressä, että eiköhän tuo suju ihan hyvin. Niin tuo vanha lumilautailija suihki menemään dyyniä alas. Opaskin oli varsin huojentunut ja yllättynyt, kun totesi, ettei asialla tainnutkaan olla ihan ensikertalainen.

Täällä kallioiden suojassa beduiinioppaamme demonstroi meille, kuinka beduiinit aikoinaan ovat kommunikoineet autiomaassa. Kalliot kuljettavat ääntä hyvinkin pitkälle, joten kaukana toisistaan olevat beduiinit ovat voineet kommunikoida keskenään ihan vaan huutamalla.

Jordania, autiomaa, dyyni, hiekkadyyni, sand board, laskettelu

Anfishieh Inscriptions

Jos Khazali Canyonin kaiverrukset jäivät väliin hankalan liikkumisen takia, ei hätää. Kaiverruksia pääsee ihmettelemään myös muualla. Tässä pysähdyspaikassa kalliokaiverrukset ovat helppopääsyisen kallion seinällä. Kaiverrukset ovat kameleineen myös paljon helppotajuisempia kuin kanjonissa.

Jordania, autiomaa, kalliomaalaus, kalliokaiverrus, kaiverrus, nabatealaiset

House of Lawrence

House of Lawrence on vanha nabatealaisten rakennelma, jota brittikenraali Lawrence mitä ilmeisimmin käytti ensimmäisen maailmansodan aikana aseiden säilytykseen. Tästä paikasta jäi kuitenkin parhaiten mieleen upeat maisemat. Jos liukasta kalliota pääsee kiipeämään ylös, avautuu kallion päältä upea näkymä, jossa pienten pensaiden täplittämää hiekkaa halkoo jeeppien jättämät vaaleat urat.

Jordania, autiomaa

Mushroom Rock

Mushroom Rock ei alunperin kuulunut reitillemme, mutta teimme kuitenkin pienen pysähdyksen siellä. Mushroom Rock on nimensä mukaisesti sienen muotoinen kivi. Tuulten mukana kulkeutuneet hiekanjyvät ovat aikojen saatossa kaivertaneet kivestä suuren sienen muotoisen muodostelman. Tämä kohde on nopeasti nähty, ja kiveä enemmän meitä kiinnosti alueelta löytyneet valkoiset kukat. Äitienpäivän lähestyessä oli hauska kohdata autiomaassa näitä etäisesti valkovuokkoa muistuttavia kukkia.

Jordania, autiomaa, kivi

Jordania, autiomaa, kukka, valkoinen kukka

Lounas

Iltapäivän kuumimpina tunteina vetäydyimme lounaalle kallion suojaan. Oppaamme nosti automme uumenista ruoanlaittovälineet ja levitti kallionseinustalle suuren picnic-viltin. Oppaamme kokkaillessa, lepäilimme viltillä ja ihailimme jälleen vähän erilaista maisemaa. Myös ruoanlaittoa oli kiinnostavaa seurata. Ruoka valmistui jonkinlaisella risukeittimellä. Opas keräili ympäristöstä risuja ja teki niistä pienen nuotion. Kattilassa valmistui vähitellen tomaattipohjainen kastike.

Lounas katettiin viltille. Tarjolla oli lämmintä tomaattikastiketta, pitaleivän kaltaista leipää ja munakoisotahnaa. Tiedäthän, miten ruoka maistuu aina parhaalta ulkona? Tämä lounas oli totisesti herkullista. Kokemus oli mitä unohtumattomin.

Lounaalta jääneet leivänpalat oppaamme kantoi viereiselle kivelle. Ruokalevolla saimmekin ihastella autiomaan eläimiä. Ensin ilmestyivät linnut. Pari-kolme punertavaa pienen rastaan kokoista lintua lennähtelivät kallion seinämän suojissa ja kävivät välillä ruokailemassa kivellä. Pian linnut saivat seuraa, kun kallionkoloista ilmestyi kaksi liskoa. Oli harmi, että mukanani oli vain 35 mm objektiivi. Muuten näistä olisi voinut saada upeita kuvia.

Vietimme lounaspaikalla pari tuntia. Muut torkkuivat varjossa kallionkielekkeen alla, mutta minä aloin käydä levottomaksi. Tämä paikka alkoi olla jo nähty. Voitaisiinko jo lähteä? Onneksi kamera on aina mukana, ja aikani kuluksi haahuilinkin alueella kuvia räpsien.

Burdah Arch

Burdah Arch on luonnon muovaama kivinen kaari kallion päällä. Retkemme ei sisältänyt kaarella käymistä (vaatisi ilmeisesti vaeltamista), mutta näimme sen kaukaa. To be honest, en olisi muistanut koko kaarta, ellen olisi kaivanut esiin retkiohjelmaamme. Niin hyvin tämä kohde jäi mieleen.

Abu Khashaba Canyon

Lounaan jälkeen pääsimme reippailemaan. Oppaamme pysähtyi erään kallion taakse ja kehotti meitä hyppäämään pois auton kyydistä. Ohje oli lähteä kävelemään yhteen suuntaan, opas tulisi noutamaan meidät reitin lopusta. Tämä(kään) ei kuulunut alkuperäiseen ohjelmaan, joten ihan täysin varma en tästä kanjonin nimestä ole.

Lähdimme tarpomaan upottavassa hiekassa. Jos matka olisi pitkä, tulisi siitä todella raskas. Autiomaassa liikkuville ihmisille täytyy ataa tunnustus. Upottavassa hiekassa liikkuminen on vähintään yhtä raskasta kuin umpihangessa rämpiminen. Vähitellen hiekkapohja kuitenkin muuttui ja saavuimme kapeampaan kanjoniin. Punainen hiekka sai seurakseen vihertäviä kasveja. Autiomaassa keitaiden merkityksen alkaa ymmärtää. Pienikin kasvillisuus tuntuu virkistävältä kuivan hiekan keskellä.

Kanjonissa kiipeillään kivien päällä ja kierrellään pensaiden välissä. Jälleen kerran hyvät kengät olivat loistovalinta. Kanjoni itsessään oli jo kokemisen arvoinen, mutta kaikkin upein kokemus odotti sen päättyessä. Kiviseinämien avautuessa laajemmalle, avautui kanjonista upea näkymä. Jo pelkästään tätä maisemaa varten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kävellä kanjonin läpi.

Jordania, autiomaa, keidas

Jordania, autiomaa, Abu Khashaba canyon

Um Frouth Arch

Tämä kivikaari puolestaan jäi mieleen. Kaari lienee yksi Wadi Rumin suosituimmista nähtävyyksistä, sillä jeeppejä oli kerääntynyt kallion läheisyyteen kymmenkunta. Korkea kivisilta on ihan komeaa katsottavaa maanpinnalta, mutta parhaan kokemuksen saa, kun kiipeää sen laelle. Tämä oli totisesti koettelemus korkeanpaikankammoiselle. Onneksi suomalainen sisu virtaa tämänkin matkailijan veressä, joten ei kun tossua toisen eteen ja kohti matkan pelottavinta kokemusta.

Kivisillalle kiipeäminen ei ole kovin helppoa. Ensin pitää kiivetä 5-10 metriä sileää ja jyrkähköä kallionseinämää pitkin. Mitään koukkuja tai tukia ei kallioon ole kiinnitetty, joten kalliosta täytyy vain yrittää löytää pieniä ulkonemia, joiden avulla saa kammettua itseään ylöspäin. Jälleen kerran korostan hyvien kenkien valintaa. Myös vaatteet kannattaa valita sen mukaan, että niissä on helppo liikkua. Kannattaa myös tarkistaa, ettei taskuista pääse putoilemaan mitään.

Seinämän jälkeen yläilmoissa pitää liikkua kapeaa tasannetta pitkin. Tasanteella tulee vastaan toiseen suuntaan liikkuvia ihmisiä, ja heidän väistelemisessään on oma haasteensa. Älä vain erehdy katsomaan alaspäin. Seuraavaksi pitää kiivetä jälleen ylöspäin pienestä halkeamasta. Tämä olisi helppo juttu maantasalla, mutta kun selän takana on jyrkkä alasviettävä kallionseinämä, ei ylöspäin ponnistellessa ole varaa menettää tasapainoaan. Lopulta ollaan ylhäällä tasaisella kalliolla. Enää täytyy kävellä muutama metri kivisillalle.

Myös pari metriä leveälle kivisillalle astuminen vaatii rohkeutta. Perille päästyään täytyy pakottaa itsensä katsomaan alaspäin. Täällä sitä nyt ollaan! Hetken ihailun jälkeen täytyy tehdä tilaa seuraaville kiipeilijöille. Myös paluumatka on haasteellinen, mutta pahimmat pelot on jo siihen mennessä voitettu.

Small Sand Dune

Toiselle hiekkadyynille saavuimme illansuussa. Matalalta paistava aurinko sai hiekan kohtamaan entistä punaisempana. Kaukana sijaitsevat vuoret näyttäytyivät kuin sinisessä usvassa. Tämä hiekkadyyni on selvästi edellistä matalampi, eikä tämä erityisemmin sovellu laudalla laskemiseen. Aikaa on kuitenkin kiva viettää maisemia ihaillen ja vaikka kärrynpyöriä tehden.

Jordania, autiomaa, dyyni, hiekkadyyni, Wadi Rum

The “Chicken” Rock

Päivän viimeinen vierailukohteemme oli kalliot, joille saavuimme ihailemaan auringonlaskua. Täällä oli lukuisia pieniä kallioita, joiden huipulle pystyi kiipeämään omaan rauhaansa. Omalla kielekkeellämme odottelimme auringon laskemista ja ihailimme jälleen kerran maisemia.

Olin asettanut auringonlaskulle aika suuret odotukset. Tätä paikkaa oli kehuttu paljon, joten odotin auringon värjäävän horisontin oranssin eri sävyillä. Pettymys oli pienoinen, kun auringonlasku ei ollutkaan niin upea. Toki se oli erikoinen auringon viimeisten säteiden viipyllen sinisten vuorten takaa, mutta ihan niin hieno se ei ollut, kuin olin odottanut.

Auringon laskiessa myös lämpötila laskee huomattavasti. Toukokuussa päivän pärjäsi hyvin t-paidalla, mutta auringon laskiessa alkoi tulla jo kylmä. Wadi Rumiin kannattaa siis varautua myös lämpimillä vaatteilla.

Jordania, autiomaa, auringonlasku

Jordania, autiomaa, auringonlasku

Yöpyminen beduiinileirissä

Illan hämärtyessä ajoimme majapaikkaamme. Kallioiden suojaan oli pystytettyä muutamia beduiinitelttoja, joissa majoittuisimme. Beduiiniteltat ovat melko suuria. Omamme oli jaettu seiniin kiinnitettävillä kankailla kolmeen osioon, joissa jokaisessa oli kaksi sänkyä. Sängyissä oli patjat, tyynyt sekä suuri määrä paksuja peittoja. Yöpymistä varten kannattaakin ottaa mukaan oma makuupussi tai retkilakana. Meillä oli mukana kevyt kesämakuupussi sekä silkkipussi. Niitä oli helppo kuljettaa mukana, ja ne toimivat yöpymisessä oikein hyvin.

Yöpymistelttojen lisäksi leirissä oli yhteisteltta, jossa ruokailtiin ja vietettiin jonkin verran aikaa. Lisäksi Bedouin Directionsin leiristä löytyi muutama vesivessa, suihku sekä lavuaarit. Peseytyminen ja muut rutiinit oli mahdollista suorittaa leirissä. Matkatavaramme olimme jättäneet aamulla Wadi Rumin kylään lähtöpaikkaamme, josta ne kuljetettiin eri autolla leiriin. Kaikki tavarat olivat turvallisesti tulleet perille, joskaan arvotavaroita en varmuuden vuoksi jättäisi tähän kyytiin. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että päivän aikana mukanakin kulkevat tavarat jäävät usein autoon, sillä käyntikohteisiin ei viitsi kovin suuria tavaramääriä kantaa.

Illalla kokoonnuimme yhteistelttaan nauttimaan illallista. Hiekan alta kaivettiin hautumassa ollut astia täynnä erilaisia lihoja ja vihanneksia. Tämän perinteisen ruoan valmistustapa muistuttaa jonkin verran suomalaista rosvopaistia. Kypsennettyjen ruokalajien lisäksi illallisella tarjottiin salaattia ja leipää. Lisäksi illan ohjelmaan kuului beduiiniteetä sekä tanssia. Pitkän päivän jälkeen kaikki kömpivät omiin makuusoppeihinsa.  Jouduin hautaamaan unelmani upean autiomaan tähtitaivaan näkemisestä. Taivas oli sen verran pilvessä, että tällä kertaa en pettymyksekseni päässyt näkemään upeana loistavaa linnunrataa.

Jordania, autiomaa, beduiinileiri

Paluumatka

Yhteisteltassa nautitun aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja kiipesimme jälleen jeepin kyytiin. Ilmassa oli haikeutta, sillä kohta joutuisimme jättämään Wadi Rumin upeat maisemat taaksemme. Noin tunnin kestävästä paluumatkasta halusi ottaa kaiken irti ja ahmia maisemaa kaikilla aisteillaan.

Vaikka olenkin tässä keskittynyt retkemme pysähdyskohteisiin, kaikkein parasta Wadi Rumin retkessä oli siirtymät kohteiden välillä. Istuimme jeepin katolla ja ihastelimme ohi viliseviä maisemia. Wadi Rum vaikutti ikuiselta. Saatoin hyvin kuvitella dinosaurusten ilmestyvän kallioiden takaa minä hetkenä hyvänsä. Tuulen tuivertaessa hiuksissa yritti olla haukkomatta henkeään upeiden maisemien keskellä. Näissä hetkissä tunsi pakahtuvansa. Voiko tällaista paikkaa olla olemassakaan?

Jordania, autiomaa, maisema

Oletko sinä käynyt Wadi Rumissa? Mikä siellä oli kaikkein parasta? Entä haluaisitko vielä päästä käymään näissä maisemissa?

 

Reissun edellinen teksti: Matkaohjeet Wadi Rumin autiomaahan
Reissun seuraava teksti: Ensimmäistä kertaa sukeltamassa – kohtaaminen merimadon kanssa ja muita paniikinpoikasia (Aqaba)

Katso myös: Petra vai Wadi Rum – kumpi on sinun matkakohteesi Jordaniassa?


Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

Saatat myös pitää näistä

30 Kommenttia

  • Vastaa Teija / Lähdetään Taas toukokuu 14, 2017 at 15:30

    Huh, mitä maisemia ja miten upean väristä tuo hiekka on osassa kuvista! En ole käynyt tuolla koskaan, mutta tämän lukemisen jälkeen voisin lähteä vaikka heti. Wau! Sanattomaksi vetää.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 15, 2017 at 19:36

      Jes, kiva kuulla! Sitten teksti ja kuvat on saavuttaneet tavoitteensa 🙂

  • Vastaa sari/ matkalla lähelle tai kauas toukokuu 14, 2017 at 19:38

    Kiitos tästä matkasta! Yö aavikolla on minun haaveeni. Lisäksi Jordaniaan matkustettaessa ilman muuta tulisin valitsemaan Wadi Rumin matkakohteekseni. Meillä onneksi edessä Saharan autiomaa lokakuussa. Harmi ettette nähneet tähtitaivsta!

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 15, 2017 at 19:35

      Oi, Sahara on myös upea! Minä olen käynyt vain ihan sen laidalla, mutta silti se jätti pysyvät muistot. Linnunrata oli siellä niin kaunis!

  • Vastaa Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia toukokuu 14, 2017 at 21:08

    Huh! Video tuosta kivisillalle kiipeämisestä olisi ollut aika hauska nähdä, kuulosti jo kirjoitettuna aikamoiselta..! Minusta tuo vuorten kerroksellisuus auringonlaskukuvissa tekee niistä kauniit.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 15, 2017 at 19:33

      Totta, se olisikin ollut hauska saada videolle!

  • Vastaa Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi toukokuu 15, 2017 at 15:59

    Edellisellä reissullani Jordaniassa en ehtinyt muualle kuin Petraan ja juurikin tuon Wadi Rumin vuoksi paluu houkuttelee ihan älyttömästi!

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 15, 2017 at 19:31

      Jordania on yksi niistä kohteista, joihin minäkin voisin palata. Wadi Rum on kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen.

  • Vastaa Viherjuuria toukokuu 15, 2017 at 22:25

    Onpa totta tosiaan upeita maisemia! Nämä kulmat ovat minulle ihan vieraita, vaikka joskus pitäisi tehdä matka vanhoille kulttuurialueille, kuten tuonne. Aavikko olisi myös uusi valtaus. Mutta jostain syystä mietin heti, saisinko nukuttua tuolla vai jännittäisikö autiomaassa telttaileminen liikaa 😀

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 16, 2017 at 10:28

      Tuolla liikkuessa onkin hienoa ajatella, miten vanha historia noillakin alueilla on. Tuolla ei ole mitenkään erikoista, että 2000 vuoden takaisista tapahtumista on vielä jälkiä jäljellä.
      Minä ainakin nukuin autiomaassa kuin tukki 🙂 Aktiivisen päivän jälkeen simahtaa aika nopeasti ja leirikin tuntui oikein turvalliselta.

  • Vastaa Sandra toukokuu 16, 2017 at 04:42

    Yö aavikolla on myös haaveeni ja uskoisin sen olevan päivän paras kokemus. Hyvin olit kertonut erikseen jokaisesta paikasta. Itselläni on vähän se ongelma, että vaikka retken aikana muistaisin kaikki kohteet ja jokaisen kivimuodostelman, niin jo parin viikon päästä olen unohtanut suurimman osan. Joten hyvin olit painanut mieleen kaiken ja hienosti kerroit sen meille. Sain todella kattavan kuvan retkestä tätä kautta.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 16, 2017 at 10:29

      Kiitos, kiva kuulla! Täytyy myöntää, että vähän jouduin lunttaamaan tekstiä kirjoittaessa. Onneksi oli retkentarjoajan kanssa käydyt sähköpostikeskutelut tallessa. Erityisesti paikannimet sai sieltä tarkistettua.

  • Vastaa Heidi/Himomatkaajan Turinoita toukokuu 16, 2017 at 08:20

    Varmasti ikimuistoinen retki! En ole vielä päässyt tuollaiselle retkelle, mutta kyllä pitäisi lähteä käymään. Ehdottomasti!
    Hienoja kuvia olit ottanut ja erityisesti tuo “juokseva hiekka-kuva” sekä kallioon piirretyt kamelit olivat todella hienoja. Mitä tuollainen retki muuten maksoi?

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 16, 2017 at 10:34

      Kiitos! Tuo retki ja kansallispuiston sisäänpääsy kustansivat yhdessä vähän alle 100e / hlö. Tämä sisälsi lounaan, päivällisen ja aamiaisen, juomaveden koko retken aikana sekä tietenkin itse jeeppikuljetuksen ja majoituksen.

  • Vastaa Stacy toukokuu 17, 2017 at 18:06

    Kivoja rotkopunavarpusia. Mielenkiintoista, jos tuota maastoa jatkuu pitkällekin. Saudi-Arabia on kolkko maa ja on jännittävää olla lähellä sen rajaa.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 18, 2017 at 17:33

      Niitäkö ne on? Kiitos tiedosta!
      Reissullamme käytiin kaikkein lähimpänä Saudi-Arabiaa, kun Aqabassa sukelluspaikkamme oli ihan parin kilometrin päässä rajasta. Olikin aika jännä tunne, kun Jordania, Saudi-Arabia, Egypti ja Israel ovat niin lähellä toisiaan saman meren rannalla.

  • Vastaa Sandra / Terveiset päiväntasaajalta toukokuu 18, 2017 at 20:13

    Varmasti tosi mielenkiintoinen kokemus viettää yö aavikolla 🙂 Hyviä kuvia juttu täynnä 🙂 Wadi rum on ehdottomasti paikka jossa haluaisin käydä Jordaniassa!

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 20, 2017 at 12:16

      Kiitos, kiva kuulla! Wadi Rum on Petran ohella ehdottomasti must see -paikka, jos Jordaniaan joskus menee 🙂

  • Vastaa Merja / Merjan matkassa toukokuu 18, 2017 at 22:18

    Olipa kiva päästä taas Wadi Rumiin tämän postauksen myötä 🙂 Teillä on ollut hieno retki ja suurin osa paikoista sellaisia missä me ei käyty. Kivisillalle kiipeäminen kuulosti hurjalle. Olisi ehkä jäänyt multa väliin, vaikka tuollaisista yleensä tykkään. Yöpyminen aavikolla varmasti myös ikimuistoinen.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 20, 2017 at 12:15

      Jännä, että meillä oli niin erilaiset kokemukset. Ajoitteko Wadi Rumiin kuitenkin tuon Wadi Rumin kylän kautta?

      • Vastaa Merja / Merjan matkassa toukokuu 28, 2017 at 11:42

        Me lähdimme liikkeelle Wadi Rum Visitor Centren kautta ja ajoimme siitä ensimmäiseksi jollekin niistä dyyneistä, jonne kiipesimme. Onko tuo Visitor Centre siellä kylässä? Siitä ei nimittäin kukaan puhunut mitään. Yritin googletella ovatko ne yksi ja sama asia, muttei oikein selvinnyt.

        • Vastaa Suunnaton kesäkuu 3, 2017 at 12:43

          Piti ihan googlata, kun en itsekään enää muistanut tarkkaan. Visitor Centre näyttäisi olevan useamman kilometrin päässä kylästä pohjoiseen (https://goo.gl/maps/GyK2DUJiUxJ2, kylä etelässä ja Visitor Cetre pohjoisessa). Wadi Rum on muuten mageen näköinen paikka ilmakuvastakin!

  • Vastaa Paula - Viinilaakson viemää toukokuu 19, 2017 at 07:18

    Ihan vau! Tämä on kyllä yksi minun haaveista. Olisi upeaa päästä vastaavalle retkelle! Etenkin haluaisin kokea yöpymisen aavikolla ja nähdä beduiinielämää vähän.

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 20, 2017 at 12:14

      Ihanaa! Wadi Rum pääsi yllättämään minut upeudellaan.

  • Vastaa Kohteena maailma / Rami toukokuu 19, 2017 at 21:46

    Hurjan näköinen tuo kivisiltakuva! En taitaisi itse uskaltaa mennä moiseen… Vaikea sanoa, näkisi vasta paikan päällä. Upeita kuvia siitä kyllä saa 🙂

    Wadi rum ja lähimaastot on kyllä niin upeita, että sinne tekisi mieli mennä, En tiedä milloin tämä on tullut itselle ekaa kertaa vastaan, mutta siitä asti on ollut mielessä, että tuonne olisi kiva mennä!

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 20, 2017 at 12:13

      Kiitos! Kivisillalla sai kyllä ylittää itsensä. Tosi kiva kuulla, että monella Wadi Rum ja muutenkin Jordania ovat olleet mielessä. Se on aika helppo, mutta kuitenkin erilainen matkakohde.

  • Vastaa Laura toukokuu 19, 2017 at 22:52

    Tuo silta herätti kyllä heti minussa semmoisen lapsen innon, että tuonne on joskus ihan pakko kiivetä! Muutenkin Lähi-itä ja erityisesti juuri Jordania on olleet mielessä ja haaveissa tässä viimeaikoina kovasti, oikeastaan matkamessuista lähtien, kun siellä kuuntelin juttuja maasta. Mikä sun mielestä vois olla sopiva aika Jordanian reissulle, että ehtisi rauhassa ja hyvin kiertää juuri Petran ja Wadi Rumin ja vähän muutakin?

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 20, 2017 at 12:11

      Se oli hauska, joskin aika pelottava kokemus 🙂
      Meillä meni Petraan ja Wadi Rumiin kumpaankin 2 päivää matkoineen. Petrassa olisin voinut viettää vielä yhden päivän lisää, jolloin sen olisi ehtinyt koluta aika perusteellisesti. Ammanista käsin tehtiin 1 päivässä retki Kuolleellemerelle, Madabaan ja Mt. Nebolle. Muuten aika riitti ihan hyvin, mutta Madaban kaupunkia olisin halunnut nähdä vähän paremmin. Sekin voisi olla ihan hyvä vaihtoehto majoituskaupungiksi, kun taas me tehtiin tuo päiväretki Ammanista käsin.
      Jos meillä olisi ollut paremmin aikaa, olisin halunnut käydä myös Wadi Mujibin rotkolaaksossa retkeilemässä joessa. Se näyttää ihan huikealta kokemukselta! Jos on oma auto käytössä, sinne on helppo kulkea, muuten aika hankalaa. Sinne riittänee 1 vrk. Jordaniassa on muutama muukin kohde (mm. Danan luonnonpuisto ja erilaisia linnoituksia), joihin saisi käytettyä päivän tai pari. Sitten on tietenkin vielä Amman ja Aqaba. Aqabassa me vietettiin pari päivää sukellellen, mutta ilman sitä aktiviteettia 2 päivässä olisi aika käynyt siellä pitkäksi, kun rannallalekottelu ei oikein nappaa. Ammanissakin olisi ollut kiva viettää yksi kokonainen päivä, kun me vietettiin siellä vain pari iltaa.
      Yhteenvetona, me oltiin Jordaniassa n. viikko, kun kuljettiin vain “yhteen suuntaan” (pohjoisesta etelään). Se riitti ihan ok, mutta parilla lisäpäivällä olisi ehtinyt nähdä muutaman kiinnostavan paikan lisää.

  • Vastaa Simo Ikävalko toukokuu 21, 2017 at 01:00

    Meillä oli viime talvilomalle loppumetrien vaihtoehtoina New York ja Jordania. Päädyttiin sitten kumminkin Nykiin, mutta Jordania pääosin juuri Wadi Rumin ja Petran takia houkutteli valtavasti. Eli varmasti vielä joskus tie vie sinnekin. NYC oli huippu, mut silti mm. tämä postaus jätti vähän miettimään, että josko sittenki olis pitänyt varata matkat Jordaniaan… 😛

    • Vastaa Suunnaton toukokuu 21, 2017 at 14:28

      Vaikea valinta noiden välillä! Mä pidän sekä NYCistä että Jordaniasta valtavasti, vaikka ovatkin tosi erilaisia kohteita.
      Ottakaa seuraavalla kerralla suunnaksi Jordania 🙂

    Vastaa